Juha Sipilä turhautui hallituksen vitkutteluun hiilensidonnassa – asiaa työstetään eteenpäin, Kurvinen vakuutti

Ilmastopolitiikka

Entinen pääministeri ja ympäristövaliokunnan ex-puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk.) on turhautunut hallituksen vitkaiseen etenemiseen markkinaehtoisessa hiilensidonnassa.

Sipilä huomautti eduskunnan keskustelussa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta, että hallitusohjelman mukaisesti kehysriihessäkin päätettiin, että Suomessa pilotoidaan ensin vapaaehtoisen hiilimarkkinan pelisääntöjä ja sitten itse markkinaa.

– Ja sovittiin, että se tehdään tämän vuoden loppuun saakka. Olen äärimmäisen harmistunut siitä, että näin ei tule tapahtumaan, Sipilä vuodatti.

Sipilän mukaan vapaaehtoisen hiilimarkkinan ennustetaan kasvavan globaalisti sadan miljardin euron bisnekseksi muutaman vuoden sisällä. Pelisäännöt puuttuvat kuitenkin niin EU:sta kuin Suomestakin.

Sipilän mielestä vapaaehtoisten markkinoiden roolia on päästöjen vähentämisessä ja hiilensidonnassa vähätelty, ja markkinaehtoisesti voidaan tehdä paljon, paljon enemmän.

– Viljelijälle voidaan maksaa siitä, että viljelytottumukset muuttuvat siihen suuntaan, että päästöt vähenevät tai saadaan hiilensidonta pelloilla aikaiseksi. Samoin vaikkapa käytöstä poistettujen turvesoiden ennallistaminen on myöskin sellainen tapa, mutta siitä voisi joku vapaaehtoisesti sitten maksaa korvauksen.

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen sanoi olevansa hiilimarkkinoista Sipilän kanssa täysin samaa mieltä.

– Olen pahoillani siitä, että tämän vuoden loppuun mennessä sitä pilottia ei saada käyntiin.

Kurvisen mukaan asiasta on pidetty maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteinen pyöreän pöydän tilaisuus, ja asiaa työstetään eteenpäin, mutta tälle vuodelle se ei onnistu.

– Mutta pyrin viemään sitä eteenpäin — en ole puolessa vuodessa ihan kaikkia asioita ehtinyt tässä korjaamaan.

Keskustelussa esiin nousivat myös turvepellot. Vihreiden Jenni Pitko katsoi, että turvepelloista olisi saatavissa merkittäviä päästövähennyksiä verraten helposti.

– Turvepeltojen pinta-ala on noin kymmenen prosenttia peltoalasta, mutta niiden päästöt ovat yli puolet kaikista maatalouden ilmastopäästöistä. Sellaisten turvepeltojen käytöstä poistaminen, joilla viljely on kannattamatonta, ja viljelykeinojen kehittäminen niillä turvepelloilla, missä viljely on kannattavaa, on hyvä alku.

Pitkon mukaan myös rajoittamalla uusien turvepeltojen raivaamista päästään jo aika pitkälle.

– Maanviljelyksessä olevien turvepeltojen päästöt ovat tosiaan 15 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Sitä voi verrata liikenteen päästöihin, jotka ovat vastaavasti 23 prosenttia. Kummalla ne päästövähennykset ovatkaan helpompia?

Kristillisdemokraattien Antero Laukkanen selvitti, miksi turvepelloista on tullut niin iso ongelma ja niitä on raivattu juuri pohjoisessa, missä soita on paljon.

– Ensinnäkin tilakokoja on ollut pakko kasvattaa, koska Suomen maatalous kilpailee EU:n yhteisillä ruokamarkkinoilla. Tuottajahinnat määräytyvät EU-alueen matalimman kustannustason perusteella. Pinta-alapohjaisen tuen ansiosta heikkotuottoistenkin turvepeltojen viljely on kannattavaa, vaikka satoa ei tulisi lainkaan.

Laukkasen mukaan turvemaiden päästöjä hillitään juuri kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kuuluisiksi tekemillä kosteikkoviljelyn tuilla.

– Voidaan siis sanoa, että EU ratkoo Lulucf-asetuksella osin itse synnyttämiään ongelmia.

Kurvinen sanoi itse olevansa ”turvepeltojen puolella”.

– Missään nimessä emme voi lopettaa maataloutta turvepelloilla. Noin 12 prosenttia Suomen peltoalasta on turvepeltoja. Jos niillä ei voi viljellä, se vaarantaa meidän ruokaturvamme, meidän huoltovarmuutemme, ja kun ilmastonmuutos etenee, turvepellot kestävät paremmin kuivuutta, ministeri muistutti.