Itsenäisyysmies Santeri Alkio ajoi keisarin valtaa Suomen eduskunnalle

Sata vuotta sitten oli laihialaisella kansanedustajalla ja Maalaisliiton ideologilla Santeri Alkiolla merkittävä rooli Suomen itsenäistymisprosessissa.

Kun marraskuussa vuonna 1917 punakaarti miehitti Helsinkiä ja sosialistit perustivat vallankumoushallituksen, astui Alkio yhä voimakkaammin Suomen itsenäistymisen määrätietoiselle tielle. Tärkeimpänä kumppanina Alkiolla oli Pehr Svinhufvud.

– Marraskuun puolivälin päivät sata vuotta sitten ovat Suomen valtiollisen itsenäisyyden tärkeimpiä käännekohtia, luennoi historiantutkija, professori Martti Häikiö 16. marraskuuta Laihian Nuorisoseuralla järjestetyssä Suomi 100 -juhlaseminaarissa aiheesta ”Keisarin valta eduskunnalle. Santeri Alkio itsenäisyysmiehenä.”

Keväällä 1917 Venäjän keisari oli syrjäytetty ja väliaikainen hallitus asetettu. Venäjän hallituksen vapaamielinen ohjelma lopetti muun muassa poliisilaitokset sekä sortotoimet vähemmistökansoja kohtaan.

Näin Suomen tie kohti itsenäistymistä avautui.

– Meidän kannalta ratkaisevin tekijä oli se, että järjestysvalta romahti. Perustettu miliisi ei saanut otetta järjestyksestä, ja tässä tyhjiössä alettiin toimia kesällä 1917, Häikiö sanoo.

Marraskuussa 1917 Suomen eduskunnalle tehtiin ehdotus, että Keisari suuriruhtinaan käyttämä valta uskottaisiin toistaiseksi kolmelle valtionhoitajalle; Alkiolle, Svinhufvudille ja Oskari Tokoille.

– Kaikki kolme kieltäytyivät tehtävästä. Oltiin umpikujassa, Häikiö kertoo.

Sosialistit julistivat panostustarkoituksessa poliittisen suurlakon. Silloin Alkio taktikoi ja toimi.

– Hän teki vastaehdotuksen senaatin ehdotukselle siirtää korkein valta senaatille. Alkio ehdotti, että eduskunta päättäisi toistaiseksi itse käyttää sitä valtaa, joka voimassa olleiden säännösten mukaan oli kuulunut keisarille.

– Tämä hyväksyttiin äänin 127–68. Myös kahdeksantuntinen työaikalaki sekä kunnallisdemokratia hyväksyttiin. Sosialistien ajamaa valtalakia ei kuitenkaan hyväksytty.

– Mutta mitä tekivät sosialistit? He perustivat vallankumoushallituksen, Häikiö toteaa.

Punakaartien väkivalta ja aseisiin tarttuminen osoitti Alkiolle, että kompromissi sosialistien kanssa ei ollut mahdollista.

– Hän lähti ajamaan Maalaisliittoa Svinhufvudin taakse, Häikiö kertoo.

Lopulta Svinhufvud valittiin pääministeriksi ja tilanne maassa oli vähitellen rauhoittunut. Svinhufvudin hallituksen ohjelma oli yksinkertainen; Suomen itsenäisyyden toteuttaminen.

Eduskunta hyväksyi äänin 100–88 Alkion ja neljän muun kansanedustajan allekirjoittaman, 6. joulukuuta päivätyn kirjelmän, jossa luki seuraavaa:

”Sen johdosta, että hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta. Eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyy myös, että saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi katsonut.”

Kaksi vuotta myöhemmin päätettiin, että 6. joulukuuta oli Suomen itsenäisyyden juhlistamispäivä.

.