Saksan erityinen Israel-suhde on koetuksella – "Ilmapiiri on täysin muuttunut"
Yhdellä puolen katua aktivistit vaativat kansanmurhan lopettamista ja tulitaukoa Gazaan. Toisella puolella näytetään isolta näytöltä terrorijärjestö Hamasin viime lokakuun iskuja.
Maailmalla yliopistokampuksilla kevään aikana voimistuneet mielenosoitukset ovat levinneet myös Saksaan, jossa yliopistoilla on viime aikoina nähty Palestiinaa tukevia telttaleirejä ja Israelia tukevia vastamielenosoituksia.
Yksi Münchenin Ludwig-Maximilians-yliopiston läheisyyteen perustetun palestiinalaisleirin opiskelija-aktivisteista kertoo, että luennoilla ei kuitenkaan saa puhua Palestiinan tilanteesta.
– On kammottavaa, miten yliopistolla ei käsitellä tilannetta ollenkaan, vaikka se koskettaa meitä kaikkia.
Sen sijaan erään Münchenissä asuvan israelilaisen mukaan yleinen mielipide on kääntynyt kevään aikana jopa Israel-vastaiseksi.
Kumpikaan ei halua tässä asiayhteydessä nimeään julki.
– Alussa (lokakuun terroristi-iskujen jälkeen) saksalaiset osoittivat tukea Israelille, mutta nyt ilmapiiri on täysin muuttunut, hän kertoo puhelimitse STT:lle.
Münchenin raatihuoneen edustalla liehuva Israelin lippu kertoo kuitenkin toista tarinaa Saksan ulkopolitiikan virallisesta linjasta. Saksa on yksi Israelin vankimmista tukijoista Euroopassa ja merkittävä aseiden viejä Israeliin.
Gazan hävityksen jatkuessa Saksan on kuitenkin yhä vaikeampi perustella Israelin vastaiskun puolustamista.
Saksan erityinen Israel-suhde kumpuaa holokaustin jättämästä traumasta.
– Historian vuoksi Saksassa suhtaudutaan kaikkeen Israelia tai juutalaisia kritisoivaan automaattisesti herkemmin kuin muissa maissa, sanoo Johtava tutkija Niklas Helwig Ulkopoliittisesta instituutista.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri Konrad Adenauer pyrki luomaan hyvät suhteet Israelin silloisen pääministeri David Ben-Gurioniin. Sodan aikana natseja vastustaneelle Adenauerille nuoren juutalaisvaltion tukeminen oli moraalikysymys. 1950-luvun lopussa Saksa ja Israel aloittivat keskinäisen asekaupan.
Helwig muistelee myös itse osallistuneensa 1990-luvulla koululaisena kompastuskivien asettamiseen talojen eteen. Kompastuskivet ovat taiteilija Gunter Demnigin aloitteesta syntynyt projekti, jolla muistetaan natsi-Saksassa murhattuja, vainottuja ja tuhoamisleireille kuljetettuja henkilöitä.
– Tämä on yksi esimerkki siitä, miten vahvasti holokaustin taakka välitetään Saksassa myös nykyisille sukupolville, Helwig sanoo.
Kun Saksassa puhutaan maan suhteesta Israeliin, poliitikkojen puheissa toistuu usein käsite valtionetu. Myös nykyinen hallitus on kerrannut Saksan entisen liittokanslerin Angela Merkelin sanoja ”Israelin turvallisuus on Saksan valtionetu”, kun se on puolustanut Saksan tukea Israelille terroristijärjestö Hamasin lokakuun iskujen jälkeen.
Valtionetu on kansainvälisen politiikan käsite, jonka Helwig määrittelee ”tietyn valtion politiikkaa ohjaavaksi perustavanlaatuiseksi periaatteeksi”. Muita Saksan toisen maailmansodan jälkeen noudattamia valtionetuja ovat Helwigin mukaan muun muassa transatlanttisten suhteiden korostaminen, Euroopan yhdentymisen tukeminen ja sitoutuminen kansainväliseen oikeuteen ja sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään.
Helwig huomauttaakin, että Saksan ulkopolitiikan peruspilarit ovat olleet keskenään jännitteisiä. Yhtäältä Saksa on sitoutunut Israelin turvallisuuden puolustamiseen ja toisaalta kansainväliseen oikeuteen.
– Tämä on ollut esillä etenkin liittyen Israelin siirtokuntapolitiikkaan. Erityisen selkeästi ristiriita kahden valtionedun välillä on näkynyt Hamasin lokakuun iskujen jälkeen.
Valtionetuun viittaamisesta on kiistelty myös Saksassa. STT:n puhelimitse haastatteleman palestiinalais-saksalaisen aktivistin ja kirjailijan Joana Osmanin mielestä ei ole lainkaan selvää, kenen turvallisuuteen termillä viitataan.
– Kun sanomme seisovamme ehdoitta Israelin rinnalla, ei ole selvää, minkä Israelin puolesta me puhumme. Nykyisen radikaalin oikeistohallituksen? Vai opposition vai kenties Israelin siviiliväestön, joka parhaillaan osoittaa mieltään hallitustaan vastaan? Osman sanoo.
Voiko saksalaisena ylipäänsä arvostella Israelin toimia? Münchenin Joseph-aukiolla kaukana keskustan telttaleireistä, STT:n haastattelemille paikallisille kysymys on selvästi epämukava. Monet kieltäytyvät vastaamasta.
– Se (Israelin politiikan kritisoiminen) on (saksalaisille) vaikeampaa kuin muiden valtioiden kansalaisille maamme historian vuoksi. Siksi Saksa suhtautuu toisinaan Israeliin myönteisemmin kuin muut maat. Kun seuraa Saksan julkista keskustelua, on tärkeä olla historiasta tietoinen, sanoo müncheniläinen Anne R.
Joidenkin mielestä Saksassa historian painolastia korostetaan liikaa.
– Tämän (Israelin hallituksen tekojen arvostelemisen) ei pitäisi olla enää olla ongelma nykyisille, varsinkaan nuorille sukupolville. Eihän heillä ole mitään tekemistä toisen maailmansodan tapahtumien kanssa! Münchenissä asuva Jan Kurze ihmettelee.
Kurzen mielestä Israelin hallituksen kritisoiminen tulkitaan Saksassa liian herkästi antisemitismiksi. Rajanveto Israelin arvostelun ja antisemitismin välillä on nostattanut Saksassa viime kuukausina kiivasta julkista keskustelua.
Ulkopoliittisen instituutin Helwigin mielestä Saksan ulkopolitiikka ei estä arvostelemasta Israelin tämänhetkisen hallituksen politiikkaa.
– Tämä (valtionetu) ei tarkoita, ettemme voisi arvostella Israelin hallituksen politiikkaa. On erotettava toisistaan Israelin hallituksen politiikka ja Israelin oikeus olla olemassa.
Viime aikoina myös kritiikkiä on kuultu. Saksan hallitus on puheissaan tuominnut Israelin raa’an väkivallan Gazassa. Toukokuun alussa ulkoministeri Annalena Baerbock allekirjoitti yhdessä eurooppalaisten kollegoidensa kanssa julkilausuman, jossa vaaditaan Rafahin suurhyökkäyksen perumista.
Toukokuun lopussa tilanne mutkistui Saksan ulkopolitiikan kannalta entisestään, kun Norja, Irlanti ja Espanja tunnustivat Palestiinan valtion. Sloveniassa parlamentin on määrä äänestää tunnustamisesta tiistaina. Saksa on tunnustamista vastaan.
Painetta olla tukematta Israelin hallituksen toimia Gazassa lisää myös se, että kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n ylin syyttäjä Karim Khan kertoi toukokuussa hakevansa pidätysmääräystä Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta ja puolustusministeristä Yoav Gallantista sekä terroristijärjestö Hamasin johtajista Gazan sodan tapahtumien vuoksi. Lisäksi YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on määrännyt Israelin keskeyttämään hyökkäyksen Rafahiin.
Vaikka Saksan hallituksen puhemies Steffen Hebestreit on sanonut Saksan sitoutuvan kansainvälisen oikeuden päätöksiin, Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja ulkoministeri Annalena Baerbock ovat vältelleet vastaamasta suoraan kysymykseen siitä, pidättäisikö Saksa Israelin pääministerin, jos tämä tulisi valtiovierailulle Saksaan.
Helwigin mukaan Saksan ulkopolitiikka on kansainvälisesti katsottuna ongelmallista. Vaikka muun muassa Yhdysvallat jakaa Saksan käsityksen Israelin tilanteesta, Euroopassa Saksa on vaarassa joutua eristyksiin Israelia koskevassa kannassaan.
– Tämä taas ei auta Saksan ulkopolitiikkaa eikä vahvista Euroopan vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Tämä Saksan pitää ulkopolitiikassaan ottaa huomioon.