Vuosikymmenten nostalgioinnin aika ohi – ihmisen paluu Kuuhun voi olla totta jo kolmen vuoden kuluttua
Ihmisen viimeisestä vierailusta Kuun pinnalle tulee kuluneeksi ensi joulukuussa tasan 50 vuotta. Tuolloin Apollo 17 -lennon astronautit jättivät toistaiseksi jäähyväiset Maan uskolliselle kiertolaiselle.
Paluuta Kuuhun valmistellaan kuitenkin jo täysillä. Elokuun lopulla Kuuta kiertävälle radalle on määrä laukaista miehittämätön Artemis I -lento.
Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan ja sen kasainvälisten kumppaneiden Artemis-ohjelman tavoitteena on saada ihminen Kuuta kiertävälle radalle ja lopulta Kuun pinnalle. Viimeksi mainittu tapahtuu aikaisintaan vuonna 2025.
Mutta miksi ihmisen ylipäänsä pitää yrittää palata Kuuhun?
Apulaisprofessori Jaan Praksin mukaan kysymys on perusteltu. Hän viittaa teknologian huikeaan kehitykseen viiden vuosikymmenen aikana.
– Melkein sanoisin sillä tavalla, että sinne osittain mennään, koska sinne nykyään mahdollista mennä ilman sellaista aivan mieletöntä ponnistusta, mikä Apollo-ohjelma oli, Praks Aalto-yliopistosta sanoo.
Apollo-ohjelman aikaan ja sen jälkeen vain Yhdysvalloilla oli kyky miehitettyihin lentoihin Kuuhun. Pian samaan kykenevät myös useat muut valtiot ja ehkä jopa yksityiset kaupalliset toimijat, Praks taustoittaa
Kiina ja Intia ovat lähettäneet Kuun kiertoradalle omia miehittämättömiä luotaimiaan. Kiinalaisluotaimet ovat laskeutuneet myös Kuun pinnalle – mukaan lukien Kuun kääntöpuolelle, joka ei näy Maahan – ja tuoneet näytteitä takaisin Maahan analysoitaviksi.
Praksin mukaan Kuuta itseään voitaisiin jatkossakin tutkia aivan tarpeeksi luotaimien ja erityisesti laskeutujien avulla.
– Robotiikka on nykyään niin hyvää, että on vaikea nähdä objektiivisia perusteita sille, miksi ihmisen pitäisi siellä olla, hän sanoo.
Parempi peruste kuulentojen aloittamiselle uudestaan löytyy kauempaa aurinkokunnastamme.
– Ihmisen lähtö Kuun pinnalle olisi paljon vähemmän mielenkiintoista, ellei meillä olisi mielessä matkoja Marsiin, Praks sanoo.
Hänen mukaansa pitkä oleskelu Kuussa olisi hyvää ja helpommin toteutettavaa harjoitusta oleskelulle Marsissa, vaikka olosuhteissa paljon eroja onkin. Kuussa voidaan kehittää planeetan pinnalla asumiseen tarvittavaa tekniikkaa suhteellisen lähellä maapalloa.
Toinen merkittävä tekijä tulevaisuudessa voi olla polttoainehuolto: Marsiin kun ei voi ottaa mukaan maapallolta niin paljoa polttoainetta, että sillä päästäisiin irtautumaan paluumatkalle punaisen planeetan painovoimakentästä. Polttoaine paluulentoa varten täytyisi tehdä Marsin pinnalla.
– Jos rakettipolttoainetta tehtäisiin Kuun vedestä, esimerkiksi hajottamalla vesi hapeksi ja vedyksi, voitaisiin sitä viedä Kuun heikosta painovoimakentästä muualle aurinkokuntaan paljon helpommin. Niin meillä olisi taivaalla tavallaan bensa-asema, Praks kuvailee.
Vesi on toki edellytys myös sille, että astronautit pystyvät oleskelemaan Kuussa yhtään pidempiä aikoja, Praks lisää.
Kuun napa-alueiden kraattereista löytyvä vesijää on yksi syy sille, miksi Artemis-lentojen kohteena on alue lähellä Kuun etelänapaa, toisin kuin aiemmilla miehitetyillä kuulennoilla.
Toinen peruste on se, että Kuun päivä ja yö kestävät Maan ajanlaskun mukaan noin kuukauden. Kuun todella kylmän yön aikana aurinko ei paista, joten energian saanti aurinkopaneeleista loppuu neljäksi viikoksi.
– Helpompaa on mennä navalle, missä vuorten huipulla aurinko paistaa melkein koko ajan. Myös lämpötilan vaihtelut ovat siellä pienemmät, Praks kertoo.
Kuulentojen todellinen kiihkeä mutta lopulta melko lyhyeksi jäänyt kulta-aika koettiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Apollo-ohjelman kuuluisin lento oli kesällä 1969 numero 11, joka vei Neil Armstrongin ensimmäisenä ihmisenä toisen taivaankappaleen pinnalle. Kaikkiaan kuusi Apollo-lentoa onnistui laskeutumaan Kuuhun.
– Minusta tuntuu ilman muuta siltä, että tämä on kuin uusi kulta-aika, sanoo Debbie Korth Nasasta AFP:lle.
Korth on työskennellyt jo yli 10 vuotta Orion-ohjelman parissa. Orion on se avaruusalus, jonka on määrä kuljettaa astronautit avaruuden halki Kuun luo.
Nasan Artemis-ohjelman kotisivun ensimmäisessä lauseessa kerrotaan, että Apollo-lennoista poiketen Kuun pinnalle astuvien astronauttien joukossa tulee olemaan sekä nainen että ei-valkoihoinen (”person of color”) henkilö.
Noin viikon kuluttua 29. elokuuta matkaan lähtee kuitenkin tyhjä Orion-kapseli. Sen on määrä kiertää Kuuta ja palata Maahan 42 päivää kestävän lennon jälkeen. Noin tusina Nasan työntekijää on koko lennon ajan lennonjohtokeskuksessa – kellon ympäri.
– Tämä on kokonaan uusi juttu: täysin uusi kantoraketti, täysin uusi avaruusalus, täysin uusi lennonjohtokeskus, Orion-aluksen lentoradasta laukaisun jälkeen vastaava Brian Perry kertoo AFP:lle.
Orion ampaisee avaruuteen SLS (Space Launch System) -raketilla, josta tulee käyttöönottonsa jälkeen maailman voimakkain kantoraketti. Sellaista ei ole Praksin mukaan ollut käytössä sitten Apollo-lentojen Saturn V -kantoraketin.
Suunnitelman mukaisesti miehittämätöntä lentoa seuraa Kuun kiertoradalle miehitetty Artemis II -lento vuonna 2024. Aikaisintaan sitä seuraavana vuonna miehitetty Artemis III laskeutuu lähellä Kuun etelänapaa.
Nasa korostaa viestinnässään, ettei Artemis-ohjelmassa tule olemaan kyse sarjasta yksittäisiä lentoja, vaan pysyvästä läsnäolon rakentamisesta Kuuhun ja sen liepeille.
Kuun kiertoradalle on tarkoitus perustaa Gateway-avaruusasema, joka toimii väliasemana laskeutumisille Kuuhun. Kuun kamaralle on puolestaan määrä rakentaa pysyvä tutkimus- ja asumistukikohta, ”perusleiri” eli Artemis Base Camp.
– Ensimmäiset lennot koostuvat lyhyistä oleskeluista (Kuun) pinnalla, mutta sitä mukaa kun perusleiri kehittyy, tavoitteena on mahdollistaa miehistöjen oleskelu Kuussa jopa kahden kuukauden ajaksi kerrallaan, Nasa kertoo.
Aitoon ympäristöön pääsyä odoteltaessa miehistöehdokkaat harjoittelevat työskentelyä Kuun pinnalla maailman suurimmassa sisäuima-altaassa Johnsonin avaruuskeskuksessa.
Sen pohjalle on rakennettu Kuun pintaa muistuttava maisema, jossa avaruuspukuihin sonnustautuneet astronautit työskentelevät ohjattuina jopa kuusi tuntia kerrallaan.
– Kuin juoksisi kaksi maratonia peräkkäin, mutta käsillään, astronautti Victor Glover kuvailee AFP:lle kokemusta.
Myös toimimista Orion-avaruusaluksessa harjoitellaan omassa simulaattorissa. Virtuaalitodellisuuslasit puolestaan mahdollistavat totuttelun pitkiin varjoihin Kuun etelänavalla, missä aurinko hädin tuskin nousee horisontin yli.
Artemis-ohjelma ei ole pelkkä Yhdysvaltain tai Nasan hanke, tärkeänä kumppanina on myös Euroopan avaruusjärjestö Esa.
Praksin mukaan asetelma on mielenkiintoinen astronautin urasta haaveileville eurooppalaisille, koska miehitettyjen avaruuslentojen nykyisen pääkohteen, Kansainvälisen avaruusaseman eli ISS:n, päivät ovat pian luetut.
– Astronauteilla ei ole pian paikkaa mihin mennä. Voidaan tietysti tehdä yksittäisiä lentoja Maan kiertoradalle, mutta niitä on jo niin paljon tehty, ettei niihin ole tieteellistä mielenkiintoa. Astronauttiohjelmatkin odottavat uusia horisontteja ja haasteita, ja Kuun kiertorata olisi uusi haaste, Praks kuvailee.
Ennen Ukrainan sotaa Yhdysvallat ehti jo lupautua tukemaan ISS:n toimintaa vuoteen 2030, mutta Venäjä on hiljattain ilmoittanut jättävänsä ohjelman vuoteen 2025 mennessä.
Aseman eri moduulit on Praksin mukaan rakennettu kansallisen ylläpidon varaan siten, ettei yhden osapuolen irtiotto enää oikein mahdollista koko aseman toiminnan jatkamista – ei ainakaan helposti.
– Siksi on jopa mietitty, pitäisikö koko ohjelma lopettaa. Alkuperäinen yhteistyösopimus loppuu 2024, ja ISS:n laitteistot ovat jo monelta osin tulleet suunnitellun käyttöiän loppuun, Praks kertoo.