Hylkiöksi ajautunut Venäjä hakee kumppaneita Afrikasta – "Venäjä tarvitsee enemmän Afrikkaa kuin Afrikka Venäjää"
Afrikan maat ja Venäjä aloittavat kaksipäiväisen huippukokouksen torstaina Pietarissa tilanteessa, jossa maailmanpoliittiseksi hylkiöksi Ukrainan sodan takia ajautunut Venäjä kaipaa kipeästi kumppaneita.
Afrikan merkitys Venäjälle on tällä hetkellä suurempi kuin toisinpäin, arvioi professori Liisa Laakso Pohjoismaisesta Afrikka-instituutista.
– Venäjä tarvitsee enemmän Afrikkaa kuin Afrikka Venäjää, Laakso tiivistää STT:lle.
Useat Afrikan maat ovat välttäneet voimakkaiden kannanottojen tekemistä Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan aikana. Ne ovat pyrkineet esiintymään puolueettomina, ja Afrikan maiden näkökulmasta sota on näyttäytynyt kaukaisena Venäjän ja lännen konfliktina.
Laakso muistuttaa, että vaikka Afrikan maat ovat halunneet usein korostaa yhtenäisyyttään kansainvälisessä politiikassa ja edistää esimerkiksi Afrikan unionin roolia, ei Afrikka käytännössä pysty esiintymään yhtenäisenä.
– Ehkä se kaikkein merkillepantavin ilmiö on kuitenkin siinä, että Afrikan maat ovat hajautuneet.
Osa Afrikan maista on esimerkiksi Ukrainan sotaan liittyvissä YK:n äänestyksissä äänestänyt kuten länsimaat, kun taas osa on mukaillut Kiinan ja Intian linjaa ja pidättäytynyt äänestämästä.
Venäjä on viime vuosina saanut palkkasotilasyhtiö Wagnerin joukkojen avulla vaikutusvaltaa tietyissä Afrikan maissa kuten Malissa ja Burkina Fasossa. Lisäksi Kremlillä on tiettyihin Afrikan maihin tiiviit suhteet neuvostoaikojen perintönä. Laakso näkee kuitenkin Afrikka-suhteiden merkityksen Venäjälle ennen kaikkea symbolisina.
Kauppasuhteet Venäjän ja Afrikan välillä ovat varsin pienimuotoiset ja perustuvat lähinnä aseviennille. Venäjällä ei ole ollut resursseja investoida Afrikkaan lainkaan samalla tavalla kuin Kiinalla.
– Näkisin sen symbolisena kumppanien tai ystävien hakemisena enemmän kuin konkreettisena strategisena tai kaupallisena yhteistyönä, Laakso sanoo.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on käynyt tänä vuonna jo kahdesti Afrikassa keräämässä tukea Venäjän politiikalle ja mainostanut Venäjän kamppailevan lännen imperialismia vastaan.
Laakson mukaan Venäjän propaganda on mennyt yllättävän hyvin läpi Afrikan eliitin keskuudessa.
– Venäjä haluaa esiintyä vastavoimana lännen hegemonialle, ja sille löytyy tietysti kasvualustaa entisistä siirtomaista.
Laakso huomauttaa, että useimmille afrikkalaisille Ukrainan sota on kaukainen asia, eikä Afrikassa käydä kovinkaan paljon yksityiskohtaista keskustelua sodan eri piirteistä.
Joidenkin maiden Venäjä-suhteissa vaikuttaa vielä kylmän sodan perintö. Esimerkiksi Etelä-Afrikan valtapuolueen ANC:n vanha kaarti kokee vielä lojaaliutta Kremlille tuesta, jota Neuvostoliitto antoi taistelussa apartheid-hallintoa vastaan.
Laakso kuitenkin muistuttaa, että myös esimerkiksi Pohjoismaat tukivat apartheidin vastaista taistelua, ja että myös Ukraina oli aikoinaan osa Neuvostoliittoa.
– Eivät afrikkalaiset maat mitenkään Ukraina-vastaisia ole. Venäjän propaganda on onnistunut siinä, että se on saanut tämän näyttämään Venäjän ja lännen väliseltä konfliktilta.
Kansallinen itsemääräämisoikeus ja rajojen kunnioittaminen on useimpien Afrikan maiden politiikan kulmakiviä. Siinä mielessä myös Ukrainan suvereniteetin kunnioittamisen pitäisi olla afrikkalaisen diplomatian perusperiaatteiden mukaista.
Laakson mielestä lännen pitäisi löytää uusia keinoja saada viestinsä kuulumaan Afrikassa. Kylmän sodan jälkeen esimerkiksi kehitysapua ehdollistettiin voimakkaasti muun muassa demokratiakehitykselle, hyvälle hallinnolle ja ihmisoikeuksille.
Laakson mielestä tällainen ”karttakeppimäinen” tyyli ei enää toimi.
– Uskaltaisin ehkä sanoa, että sellaisen politiikan aika on jo ohi. Nyt on vaikea mennä kolmannen maailman maihin sanomaan miten niiden pitää toimia, Laakso kertoo.
Tällainen hallitusten avoin arvostelu ei enää toimi samalla tavalla, koska nyt Afrikan valtiot voivat kääntyä taloudellisen tuen toivossa muidenkin tahojen, erityisesti Kiinan puoleen.
Länsimaiden pitääkin pyrkiä Laakson mielestä tukemaan eri tavoin afrikkalaista kansalaisyhteiskuntaa ja tekemään taloudellista ja kulttuuriyhteistyötä.
Yksi tapa lännelle kehittää suhteita Afrikkaan voisi olla tarjota jotain samankaltaista – tai parempaa – kuin huippukokoukset, joita Venäjä ja Kiina Afrikan maiden kanssa pitävät.
Afrikkalaisille valtiojohtajille on tärkeää saada kunnioitusta ja arvostusta ja kokea itsensä tasaveroisiksi toimijoiksi kansainvälisessä politiikassa. Kiina ja Venäjä ovat pystyneet tarjoamaan afrikkalaisille tällaista kunnioitusta esimerkiksi korkean tason tapaamisten kautta, kun taas länsimaat ovat usein epäonnistuneet tässä.
Edellinen Venäjä–Afrikka-huippukokous järjestettiin vuonna 2019 Sotshissa Venäjällä. Seuraava huippukokous piti järjestää jo viime syksynä Etiopiassa, mutta Venäjä lykkäsi sitä täksi kesäksi nähtävästi Ukrainan sodan vuoksi, ja samalla pitopaikaksi vaihtui Pietari.
Kreml väitti tiistaina, että länsimaat ovat painostaneet Afrikan maita olemaan osallistumatta huippukokoukseen.
– Lähes kaikki Afrikan valtiot ovat kokeneet ennennäkemätöntä painetta Yhdysvalloilta, ja Ranskan suurlähetystöt ovat olleet aktiivisia. Muutkin länsimaiden lähetystöt ovat yrittäneet tehdä osansa estääkseen tätä huippukokousta toteutumasta, Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov sanoi.
Venäjän ja Afrikan maiden suhteet eivät ole ongelmattomat. Monet afrikkalaisjohtajat ovat harmistuneet sitä, että Venäjä vetäytyi tässä kuussa Mustanmeren viljasopimuksesta, joka on mahdollistanut ukrainalaisen viljan viennin maailmalle. Afrikan unionikin ilmaisi pitävänsä viljasopimuksen päättymistä valitettavana.
Ruokahuollon turvaaminen on Afrikalle tärkeää, ja viljasopimus nousseekin esille tämän viikon huippukokouksessa. Putin on kertonut Venäjän aikovan viedä Afrikkaan omaa viljaansa.
Laakson mukaan Afrikan valtioiden kantana kautta linjan on, että Venäjän ja Ukrainan pitäisi päästä rauhanneuvotteluihin. Viime kuussa Afrikan johtajien delegaatio vieraili sekä Kiovassa että Moskovassa lobbaamassa rauhanneuvottelujen puolesta.
– Afrikassa aletaan olla kyllästyneitä tähän sotaan ja haluttaisiin sen päättyvän mahdollisimman nopeasti.