Hämmennystä itärajan tuntumassa – kylänraiteilla riittää huolta, mutta ei paniikkia

Reportaasi

Juuri kun koronakurimus oli hellittämässä otettaan ja rajoituksia päästiin vihdoin purkamaan, toteutui se, mitä pelättiin. 

Venäjän aloittamalla hyökkäyssodalla Ukrainaan on monet, maailmanrauhaa ja eri kansojen rinnakkaiseloa järkyttävät kasvot.  

Yhdet niistä kuuluvat Suomen itärajalle. 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa ei ole pelkästään erottanut naapurikansoja, vaan luonut yhteyksiä niin ihmisten kanssakäymisen, kaupankäynnin, vientiteollisuuden kuin monien muidenkin asioiden merkeissä. 

Helmikuun lopun tapahtumien jälkeen mikään ei ole itärajalla enää entisellään. Jatkuvasti lisääntyneet taloudelliset pakotteet ovat olennainen, mutta silti vain yksi osatekijä rajankäynnin hiipumisen taustalla. 

Itänaapuria ja sen arvaamattomia toimia kohtaan on kasvanut kevään aikana epäluulon ilmapiiri. 

Lappeenrantalainen yrittäjä ja keskustan puoluevaltuutettu Jari Karhu kuvailee tilannetta täydelliseksi luottamuspulaksi. 

– Kun ei sinne rajan taakse uskalla enää mennä, hän harmittelee. 

Karhu ottaa konkreettiseksi esimerkiksi vuosikymmenet suomalaista vientiteollisuutta palvelleen Saimaan kanavan.  

Osittain Venäjän puolella kulkeva väylä avautui virallisesti huhtikuun alussa, mutta sen jälkeen sinne ei ole ollut menossa yksikään laiva, varustamo tai muukaan toimija. Myös kanavaa normaalisti auki pitäneet jäänmurtajat ovat pelänneet loukkuun jäämistä. 

– Riskejä pidetään liian suurina. Lasti voi joutua yllättäen vaikkapa takavarikon kohteeksi. Mitään ei ole tehtävissä, eikä takaisin Suomeen pääsemisestä ole mitään takeita, Karhu muistuttaa. 

Ukrainan sota peruutti kokonaan myös kauan odotetun Saimaan kanavan remonttihankkeen. 

Sulkujen pidentäminen olisi mahdollistanut nykyistä suurempien alusten liikennöinnin kanavassa ja houkutellut sinne entistä enemmän kuljetuksia pois kumipyöriltä. Tämä taas toisi merkittäviä kustannussäästöjä ja olisi ystävällisempää myös ympäristölle.  

Jari Karhun omistama yritys suorittaa teollisuuden mittauksia ja oli valmistautunut kilpailemaan kanavan sulkujen pidentämiseen liittyvistä urakoista. 

– Sulkujen pidentämistä oli suunniteltu jo pitkään. Valtio on myöntänyt siihen rahoitusta, ja rakennustöiden piti käynnistyä kuluvan vuoden syksyllä, yrittäjä harmittelee.

 

Sodan pitkittyminen ja siitä johtuvat kerrannaisvaikutukset tuovat tummia pilviä lukuisten muidenkin rajaseudun yrittäjien arkeen. 

Karhun arvion mukaan jo heti sodan alkuvaiheessa rajanylitysten määrä romahti noin puoleen, eikä alamäelle näy loppua. 

– Merkittävä osa Kaakkois-Suomen vuosittaisesta noin 1,8 miljoonasta rajan ylittäjästä on normaalitilanteessa ollut venäläisiä ostosturisteja. Kaupankäynti hiipuu kaikilla aloilla, hän toteaa. 

EU-pakotteiden alaisten venäläisten tavarakuljetusten käännyttäminen aloitettiin tullin toimesta jo huhtikuun alkupuolella. 

Tulliylitarkastaja Jarkko Fagerströmin mukaan EU sallii tietyille tavaroille poikkeusmahdollisuuden. Lupia oli hänen mukaansa ainakin alkuvaiheessa anottu ja myönnetty nihkeästi. 

– Pakotteet eivät sinänsä koske henkilöliikennettä, mutta koronaviruksen takia henkilöliikenne on ollut muutenkin rajoitettua. 

Fagerström uskoo, että rajaliikenne tulee jatkossa hiljenemään täysin. 

– Ennustaminen on vaikeaa, mutta pitkässä juoksussa näin tulee käymään, hän arvioi. 

Jari Karhu vahvistaa, että venäläisten väheneminen on ollut silminnähden havaittavissa Lappeenrannan katukuvassa jo pitemmän aikaa.  

– Parhaina päivinä saattoi neljä viidestä ajoneuvosta olla venäläisiä ja venäjän kieltä kuuli kaikkialla. Nyt heitä hädin tuskin näkyy ollenkaan. 

Kaupallisen liiketoiminnan lamaantumisen lisäksi eteläkarjalaisten yhteydet venäläisiin lähinaapureihin ovat jäissä myös virallisella tasolla. 

– Viipurin kanssa on tietysti kanssakäymistä ollut jo pitempään. Elinkeinojen kehittämiseen tähtäävä yhteisten rajakaupunkien EU-ohjelma aloitettiin jo vuonna 2006. Nyt sekin jouduttiin keskeyttämään toistaiseksi, toteaa Lappeenrannan valtuuston varapuheenjohtajistoon kuuluva Jari Karhu. 

Rajan pinnassa asuva mies myöntää, että turvallisuusasiat ovat mietityttäneet tavallista enemmän viimeisten kuukausien aikana.  

Karhu sanoo seisovansa vankasti sen linjauksen takana, jonka hän jo ennen keskustan puoluevaltuuston kokousta toi näkyvästi esille.

– Natoon ja mahdollisimman äkkiä. Turvallisuus huolettaa aidosti, mutta minkäänlaista paniikkimielialaa ei silti ole ilmassa.

 

Lappilaisessa rajakunnassa Sallassa eletään niin ikään hieman hämmentyneessä mielentilassa Venäjän sotaoperaation paljastettua todelliset kasvonsa. 

– Varsinaista pelkoa ei ole ilmassa, mutta luottamus naapuriin on nyt kyllä mennyt, toteaa Sallan kunnanhallituksen puheenjohtaja Petteri Salmijärvi. 

Sallan kautta tapahtuneella rajankäynnillä Venäjän suuntaan on vielä varsin lyhyt historia. Se käynnistyi toden teolla vasta 2000-luvun alussa, kun Kelloselän raja-asema virallisesti avattiin. 

Ylityspaikalle oli kova kysyntä ja liikenne vilkastui vuosi vuodelta puolin ja toisin. Suomen puolelta erityisesti autontankkausreissut ovat olleet Salmijärven mukaan hyvin suosittuja. 

– Sallan kohdalla ihan rajan tuntumassa ei ole varsinaista isompaa asutuskeskusta. Alakurtti on enemmän sotilastukikohta, ja Kantalahteen on matkaa yli sata kilometriä. Parhaimpina vuosina oltiin silti liikennemäärissä lähestulkoon Vaalimaan luvuissa eli yli Kelloselän kautta tapahtui yli 200 000 rajanylitystä, hän muistelee. 

Ensimmäinen notkahdus tapahtui 2014 Krimin sodan ja siihen liittyneiden pakotetoimien myötä.  

– Sen jälkeen päästiin taas normaalimpaan tahtiin. Korona-aika pysäytti liikenteen pitkäksi ajaksi, ja juuri kun oltiin siitä selviytymässä, niin nyt ollaan taas uudessa tilanteessa, Salmijärvi tuskailee. 

Venäläiset ovat olleet Salmijärven mukaan Sallalle ja sen elinkeinoelämälle tärkeä tekijä. Siitäkin huolimatta, että ostosmatkojen varsinainen pääkohde on usein jossain kauempana. 

– Venäläiset ovat nimenomaan ostosturisteja. Suurin osa heistä käy rajan ylitettyään Rovaniemellä, Oulussa tai Kuusamossa. Mutta ilahduttavan moni pysähtyy varsinkin paluumatkalla myös Sallassa tekemään pienempiä ostoksia. Yksi kalakauppakin on perustettu aikanaan lähinnä venäläisten asiakkaiden varaan, hän selvittää. 

Salmijärvi korostaa, että itärajan yli saapuvan matkailuvirran tyrehtyminen epämääräiseksi ajaksi on Sallan kannalta kova, mutta ei millään lailla ratkaiseva isku. 

– Korona-aika oli meille siinä mielessä merkittävä, että kotimaan matkailu lisääntyi. Monet semmoisetkin matkailijat löysivät Sallaan, jotka eivät olleet paikkakunnasta aiemmin kuulleetkaan. Uusi kansallispuisto on myös lisännyt merkittävästi tämän seudun tunnettavuutta, hän iloitsee. 

Sallan ja koko itäisen Lapin tulevaisuuden kannalta on tärkeää, ettei Ukrainan sota vaarantaisi myöskään Sallassa toimivan rajalukion jatkoa. 

– Rajalukiossa on tällä hetkellä kolmekymmentä venäläistä opiskelijaa. Toistaiseksi he asuvat asuntolassa ja jatkavat opintojaan normaalisti, Salmijärvi mainitsee. 

Hän työskentelee itse Sallan kunnan liikunta- ja nuorisopuolen johtajana. Venäläiset nuoret ovat hänen mukaansa fiksuja ja hyvin motivoituneita opiskelijoita. 

– Yksi osoitus sekin, että kaikki heistä opettelevat niin hyvin suomen kielen, että pystyvät täällä opiskelemaan. Monet harrastavat aktiivisesti myös urheilua. Heidän ansiostaan saadaan helpommin kokoon myös joukkueita eri palloilulajeihin.