Eksoottiset Falklandinsaaret saivat maailman huomion 40 vuotta sitten – Argentiina sai briteiltä selkäsaunan lyhyessä mutta kipakassa sodassa
Tasan 40 vuotta sitten maailma seurasi tiiviisti sotaista jännitysnäytelmää eteläiseltä Atlantilta.
Entinen maailmanvalta Britannia joutui huhtikuussa 1982 pahoin yllätetyksi, kun Leopoldo Galtierin johtaman sotilasjuntan hallitsema Argentiina valtasi pitkään itselleen vaatimansa Falklandinsaaret eli Malvinas-saaret.
Alueella jonkin aikaa jatkunut Argentiinan ja Britannian välinen nahistelu leimahti täydeksi sodaksi 2. huhtikuuta, kun argentiinalainen merijalkaväki nousi maihin saarille.
Britit saivat tiedon maihinnoususta vasta sen alettua, eivätkä puolustajien resurssit riittäneet sen maihinnousun estämiseen, vaikka tulitaisteluja käytiin. Ylivoiman edessä brittiläinen kuvernööri Rex Hunt määräsi britit antautumaan argentiinalaisille.
YK:n turvallisuusneuvosto antoi 3. huhtikuuta päätöslauselman, jossa Argentiinaa kehotettiin välittömään väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja vetäytymiseen. Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig yritti sovittelua Argentiinan ja Britannian välillä, mutta tuloksetta.
Yhdysvallat tuki Britanniaa ja Euroopan talousyhteisö julisti Argentiinan kauppasaartoon. Latinalaisen Amerikan maista vain Kolumbia ja Augusto Pinochetin johtama Chile ilmaisivat tukensa Britannialle.
Britannian hallitus muodosti 6. huhtikuuta sotakabinetin, jonka tehtävänä oli seurata ja ottaa kantaa poliittiseen tilanteeseen.
Britannia perusti Ascensionin saarelle tilapäisen lentotukikohdan, jonne sijoitettiin Avro Vulcan -pommittajia, Handley Page Victor – ilmatankkauskoneita ja McDonnell Douglas Phantom -hävittäjiä.
Aamuyöllä 2. toukokuuta Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Conqueror varjosti Argentiinan laivaston risteilijän General Belgranon ympärille muodostettua osastoa. Amiraali John ”Sandy” Woodward antoi aamulla kello 8.05 määräyksen upottaa risteilijä, vaikka hänellä ollut siihen valtuutusta.
Asia esiteltiin lounaalla pääministeri Margaret Thatcherille, joka siunasi päätöksen. Kello 18.57 HMS Conqueror laukaisi kolme torpedoa, joista kaksi osui argentiinalaisristeilijään. Sodan tuhoisimmassa yksittäisessä sotatoimessa sai surmansa 323 argentiinalaista miehistön jäsentä.
Argentiinan ilmavoimien Super Étendard -hävittäjät upottivat puolestaan 4. toukokuuta Exocet– merimaaliohjuksella brittiläisen hävittäjän HMS Sheffieldin, jonka miehistöstä kuoli 20. Yksi brittiläinen Sea Harrier -hävittäjä ammuttiin alas.
Toukokuun 9. päivänä britit pommittivat Falklandinsaaria mereltä ja ilmasta. Sea Harrier -tukialushävittäjät upottivat argentiinalaisen hinaaja Narwalin.
14. toukokuuta kolme Argentiinan ilmavoimien A-4 Skyhawk -hävittäjää ammuttiin alas. Britannian erikoisjoukot hyökkäsivät 14.–15. toukokuuta välisenä yönä Pebblesaarelle, jolla sijaitsi argentiinalainen lentotukikohta. Yksitoista argentiinalaista lentokonetta tuhottiin maassa.
Kolme päivää myöhemmin Britannia torjui YK:n pääsihteerin Javier Pérez de Cuéllarin esittämän rauhansuunnitelman. Brittien maihinnousujoukot lähestyivät Falklandinsaaria suuressa laivasaattuessa.
Brittijoukot nousivat maihin 21. toukokuuta amfibioajoneuvoilla San Carlosin lahdella itäisen Falklandinsaaren luoteisrannalla.
Yhdeksän maihinnousua häirinnyttä argentiinalaista hävittäjää ammuttiin alas, mutta myös HMS Ardent upposi saatuaan pommiosumia. Maihinnousujoukot lähtivät etenemään jalkaisin kohti kahta tavoitetta: etelässä kohde oli Darwinin ja Goose Greenin asutuskeskus ja idässä Port Stanley.
Argentiinalaisten lentotoiminta jatkui vilkkaana. 23. toukokuuta brittialus HMS Antelope upposi alukseen osuneen myöhästytetyn pommin räjähdettyä. Argentiina menetti taisteluissa 10 lentokonetta.
Toukokuun 25. päivänä HMS Coventryllä kuoli 19 miehistön jäsentä Argentiinan ilmavoimien Skyhawk-hävittäjien upotettua sen kolmella 500 kg:n pommilla.
Lisäksi argentiinalainen Exocet-ohjus osui kuljetusalus Atlantic Conveyoriin. Alus upposi 28. toukokuuta, mukanaan muun muassa 10 helikopteria. 12 miehistön jäsentä kuoli.
Toukokuun lopulla brittien ilmahyökkäykset Port Stanleyn lentokentälle jatkuivat. Sodan kovimmat maataistelut käytiin Darwinissa ja Goose Greenissä brittien maahanlaskurykmentin 2. pataljoonan ja argentiinalaisten välillä. Taisteluissa kaatui 17 brittisotilasta ja noin 50 argentiinalaissotilasta. 1 400 argentiinalaista antautui sotavangiksi.
Kesäkuun 8. päivänä Argentiinan ilmavoimat hyökkäsi brittiläisiä maihinnousualuksia Sir Galahadia ja Sir Tristamia vastaan. 53 brittiä kuoli.
Sodan loppusuora alkoi häämöttää 12. kesäkuuta, kun brittien maahanlaskurykmentin 3. pataljoona iski Mount Longdonin vuorelle, jolla sijaitsi Port Stanleyta puolustavien argentiinalaisten asemia.
Vastarinta oli sitkeää ja lopulta lähitaistelua käytiin pistimin. 23 brittiä kuoli ja 47 haavoittui, joista 6 kuoli myöhemmin. Argentiinalaisia kaatui 50 ja useampi haavoittui. Myös Two Sisters -vuoren ja Mount Harrietin argentiinalaiset asemat vallattiin brittien kärsiessä vain lieviä tappioita.
Kiivaammassa Mount Tumbletownin taistelussa 2. skottilaisrykmentti valtasi argentiinalaisten asemat. Yhdeksän brittiä ja 40 argentiinalaista kaatui. Brittiläinen hävittäjä HMS Glamorgan vaurioitui Exocet-ohjuksen osumasta, jolloin 13 brittiä haavoittui.
14. kesäkuuta Port Stanleyn argentiinalainen varuskunta luopui vastarinnasta ja päätti sotatoimet. Argentiinalaiskomentaja Mario Menéndez allekirjoitti antautumissopimuksen. 20. kesäkuuta britit valtasivat vielä takaisin Eteläiset Sandwichsaaret. Britannia päätti muodollisesti vihollisuudet sotatoimialueella.
Falklandin lyhyt, mutta kiivas sota aiheutti molemmille osapuolille melko suuret tappiot sota-alusten je lentokoneiden menetyksinä. Brittilaivoja upottaneille ranskalaisvalmisteisille Exocet-ohjuksille riitti kysyntää sodan jälkeen.
Britanniassa pääministeri Margaret Thatcherin päätös käyttää rajua sotilasvoimaa argentiinalaisten karkottamiseen herätti ristiriitaisia tunteita.
Sodanvastainen liike oli voimakas, mutta voiton helppous synnytti brittien keskuudessa kansallismielisyyden puuskan, joka auttoi Thatcheria kukistamaan sisäiset kilpailijansa konservatiivipuolueessa ja kantamaan konservatiivit vaalivoittoon vuonna 1983.
Globalisaatiokriitikko Naomi Kleinin tulkinnan mukaan sodan ainoa syy oli luoda Britanniaan ”shokkitila”, jonka aikana Thatcher pystyi pelastamaan oman poliittisen uransa, leimaamaan lakkoilevat brittityöläiset vihollisiksi ja yksityistämään useita valtionyrityksiä.
Argentiinassa tappion häpeä ja pettymys puolestaan kaatoivat maata vuodesta 1976 hallinneen sotilasjuntan.
Argentiina ja Britannia solmivat diplomaattisuhteensa uudelleen vasta vuonna 1989, seitsemän vuotta sodan jälkeen. Argentiina vaatii Falklandinsaaria yhä itselleen ja vaatimus on kirjattu myös maan Argentiinan perustuslakiin.
