Korkman: Olisi optimistista uskoa globalisaation kovin valoisaan tulevaisuuteen

Sixten Korkmanin mukaan globaalin yhteistyön tarve on suurempaa kuin koskaan. Siihen yltäminen on kuitenkin vaikeampaa kuin aikoihin.

Korkmanin mukaan populismin myötä on yleistynyt Donald Trumpin omaksuma asenne, jonka mukaan politiikassa pitää keskittyä ajamaan vain oman maan välittömiä etuja.

Kansallisia etuja voidaan kuitenkin edistää kestävästi ja tehokkaasti vain riittävän kansainvälisen yhteistyön puitteissa, Korkman katsoo.

Hänen mukaansa järkevä globalisaatio vaatii nykyisistä poikkeavia asenteita ja arvoja, mutta arvot muuttuvat parhaimmillaankin hitaasti.

Suomen näkyvimpiin talousasiantuntijoiden kuuluva Korkman kirjoittaa tuoreessa kirjassaan, että olisi optimistista uskoa globalisaation kovin valoisaan tulevaisuuteen.

– Todennäköistä on, että myös huominen maailma kärsii vakauden puutteesta, kriiseistä ja konflikteista, eriarvoisuudesta sekä nälänhädästä ja ympäristöongelmien pahenemisesta, Korkman kirjoittaa.

Korkmanin uusi kirja, Globalisaatio koetuksella – Miten pärjää Suomi?, julkaistiin tänään.

Brexit ja Donald Trumpin presidenttiys ovat Korkmanin mukaan muistutus siitä, että globalisaatio on koetuksella. Hänen mielestä todellisuus ja näkemykset tarvittavista toimista ovat erkaantuneet toisistaan.

Globalisaatio ruokkii nykyisellään vastakkainasetteluja ja äärioikeistolaista nationalismia, samalla kun maailman polttaviin ongelmiin rakentavasti puuttuminen vaatii kosmopoliittista asennetta ja nykyistä suurempaa valmiutta kansainväliseen yhteistyöhön.

Korkmanin mielestä Suomen tulee jatkossakin tukea vapaakauppaa ja globalisaatiota edistävää kansainvälistä yhteistyötä.

Suomen talous on elpymässä, mutta talouden rämpimistä on ehtinyt kulua lähes vuosikymmen.

– Tilanne on kuitenkin kohenemassa ja Suomi siirtymässä lupaavaan tulevaisuuteen. Menestymiseen onkin hyvät edellytykset – etenkin jos suotuista kehitystä edistetään järkevällä politiikalla, Korkman kirjoittaa.

Hänen mukaansa julkisen vallan pitäisi panostaa tulevaisuuteen investoimalla inhimilliseen pääomaan. Lisäksi Korkman arvioi, että kehitys kohti paikallisempaa sopimista olisi viisas kulkusuunta myös Suomessa.

Työelämän muutokset sekä eurojäsenyys ja globalisaation mukanaan tuomat ulkoistamismahdollisuudet ovat Korkmanin mielestä luoneet tilanteen, jossa yritys- ja työpaikkakohtainen joustavuus palkoissa ja muissa työehdoissa on aiempaa tärkeämpää.

– Työehtosopimus voisi usein olla väljä, lähinnä vähimmäistason palkansaajille turvaava perälauta , joka pätee, jos muusta ei sovita. Palkkojen yleiskorotuksista voisi luopua paitsi alimpien palkkojen osalta, Korkman kirjoittaa.

Paikallisen sopimisen lisääntyminen voisi edistää työpaikkojen säilymistä ja uusien työpaikkojen syntymistä.

Korkmanin mukaan kysymys on lähinnä siitä, miten ja millä reunaehdoilla kehitys olisi mahdollinen. Sopua haettaessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöillä on monissa maissa oma edustuksensa suurten yritysten hallinnossa.

– Paikallista sopimista lisättäessä on myös syytä varmistaa pääluottamusmiehen toimintaedellytykset sekä arvioida erorahojen roolia ja muita keinoja työntekijöiden epävarmuuden ja pelkojen vähentämiseksi.