Selvitys: Tässä ovat rivitalojen paloturvallisuuden vaaranpaikat
Pelastuslaitokset ja pelastusalan toimijat ovat pitkään kiinnittäneet huomiota siihen, että rivitaloasuntojen tulipalot leviävät yllättävän nopeasti asunnosta toiseen. Leviäminen on nyt paikallistettu erityisesti talon yläpohjaan ja sen rakenteisiin.
Alustavan analyysin perusteella vaaranpaikkoja ovat esimerkiksi vesikaton, seinien ja läpivientien liitokset sekä räystäät.
Suomen Palopäällystöliiton tuoreessa hankkeessa tarkastettiin ullakoiden paloturvallisuus 79 rivitaloyhtiössä eri puolilla Suomea.
Vuodesta 1990 huoneistokohtainen palo-osastointi on määritelty ulottumaan myös ullakolle, yläpohjaan ja vesikattoon asti. Tästä huolimatta rivitalokiinteistöjen tulipalot ovat olleet hämmästyttävän tuhoisia. Vuosien 2020–2024 aikana Suomen rivitaloissa syttyi yhteensä 368 rakennuspaloa.
– Asuminen on iso investointi. Tulipalon nopean leviämisen takia on ikävää, jos koko kiinteistö menee purkuun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa rivitalojen yläpohjien palo-osastoinnin toimivuuden selvityshanke, joka starttasi Palopäällystöliiton vetämänä 2024, kertoo hankepäällikkö Juhan-Petteri Laakso.
Saadun datan ja alustavan analyysin perusteella vesikaton ja seinien sekä läpivientien liitokset osoittautuivat yhdeksi ullakon vaaranpaikoista.
Neljäsosassa kohteista oli läpivientejä eli osastosta ja asunnosta toiseen eteneviä muoviputkeen sijoitettuja talotekniikkakaapeleita. Tyypillinen ongelma oli läpivientien tiivistyksen puuttuminen.
– Läpiviennit ovat haaste paloturvallisuudelle, sillä savukaasut leviävät pientenkin rakojen kautta nopeasti. Lisäksi kaapelit kulkevat muovikourussa, joka hyvin nopeasti sulaa tulipalossa ja pisaroi seinärakenteen toiselle puolelle. Liitosten ja läpivientien tiiviys on aivan olennaista osastoivissa rakenteissa, Laakso kertoo.
Läpivientien lisäksi kohdekäynneillä todettiin usein ongelmia tiilikatteellisissa rakennuksissa, jossa tiilikaton ja aluskatteen ruoteiden väliin jää ilmarakoja. Kattopohjan aaltoilevuus tekee tiivistämisestä vaikeaa.
– Onnettomuusraporteista löysimme kohteita, joissa ruoteiden välistä tulipalo on levinnyt osastosta toiseen puutteellisen tiivistämisen takia. Valo ei saa näissä rakenteissa paistaa läpi. Eristevillan pitää olla oikean paksuista ja sitä pitäisi olla 2–3 kerrosta, jolloin saadaan tiivistys aaltoilevaan tiilen pintaan. Riittävä määrä voi kiireessä jäädä asentamatta.
Toinen rivitalojen tulipalojen leviämisreitti ovat räystäät – erityisesti silloin, kun lämpö on jo rikkonut asunnon ikkunat ja liekit nuolevat ulkopintaa ja kattoa. Palo leviää usein niin, että ovi jää auki tai ikkuna menee rikki, tuli etenee räystäälle ja leviää sieltä lopulta toiseen asuntoon.
– Räystäskainalo voidaan osastoida niin, että kainalo tehdään tiiviiksi asuntojen välillä. Jos palokaasut pääsevät räystäskainaloon, ne etenevät helposti viereiselle ullakolle, Laakso kuvailee.
Ulkoseinällä palo-osastointia pitää levittää niin, että tulipalo ei kierrä ulkokautta asunnosta toiseen. Erityistä huomiota pitää kiinnittää asuntojen väliseen räystäskoteloon ja sen rakenteeseen.
Laakson mukaan rakennusten ulkopuolella syttyneet palot ovat erityisen vaarallisia ja alttiita leviämään.
– Huomionarvoista on, että noin viidenneksessä paloista palo-osastointi ei ole onnistunut hidastamaan tulipalon etenemistä suunnitellulla tavalla.
Rakennusten ulkopuolella syttyneissä paloissa yleisin syttymissyy on tuhopoltto. Seuraavina ovat tupakka, ulkotuli tai kynttilä ja vialliset sähkölaitteet.
Palo-osastoiva rakenne on lähes aina kipsilevyrakenne. Asennuksen voi tehdä monella tavalla.
– Näimme kohteita, joissa levytyksen toteutus on jäänyt vaillinaiseksi. Levytys irvistää, jolloin palokaasut pääsevät liikkumaan osastosta toiseen. Tällaisia työvirheitä voi ennaltaehkäistä työjärjestyksellä ja valvonnalla. Lisäksi on tärkeää dokumentoida toteutetut ratkaisut ja erityisesti piiloon jäävät rakenteet, Laakso painottaa.
Tietoisuutta oikeista menetelmistä, työtavoista ja valvonnasta pitää hänen mukaansa vielä lisätä.
– Palo-osastoinnin toimivuus muodostuu ketjusta eri yksityiskohtia. Kun yksi yksityiskohta pettää, muut menettävät merkityksensä. Ratkaisut ovat olemassa, eivätkä ne ole rakennusteknisesti vaikeita toteuttaa.
Selvitystyössä on keskitytty alle 10 vuotta vanhoihin kiinteistöihin, jolloin taloyhtiön on mahdollista reklamoida rakennusvirheestä rakennuttajan takuuaikana.
– Taloyhtiöissä on hyvä olla tietoisia tehdyistä paloturvallisuusratkaisuista. Toivomme tietoisuuden lisäämisellä olevan myönteinen vaikutus rakentamisen laatuun ja siten myös paloturvallisuuden parantamiseen, Laakso korostaa.
Hankkeen elokuussa ilmestyvässä loppuraportissa annetaan suositukset niin taloyhtiöille, viranomaisille kuin rakentajillekin paloturvallisuuden parantamiseksi tulevaisuudessa.