Vastuullista keskustelua Euroopasta
Iso-Britannian päätös järjestää kansanäänestys EU-jäsenyydestä 23. kesäkuuta tarkoittaa, että EU:sta keskustellaan Englannin kanaalin länsirannan lisäksi kaikkialla Euroopassa.
Jos joskus, niin nyt Euroopan ja EU:n tulevaisuutta luotaavaan keskusteluun kaipaisi laajaa pitkän aikavälin historiallista ja geopoliittista näkökulmaa.
Meneillään on monia Eurooppaa maanosana ja arvoyhteisönä koskettavia tapahtumia. Niiden hallitsemisen tarve yhdistää EU:n jäsenvaltioita, yhdessä ja erikseen.
Ratkaisuvaihtoehdot poikkeavat toisistaan. Ongelmien syiden arviointiin vaikuttavat valtioiden sisäiset yhteiskunnalliset jännitteet, poliittinen kulttuuri ja arvotraditiot. Myös ulko- ja turvallisuuspoliittiset haasteet eri puolilla Eurooppaa näyttäytyvät erilaisina.
Vaikka puhutaan historiallisen suurista koko Eurooppaa yhdistävistä haasteista, valtioissa päättäjät joutuvat peilaamaan ratkaisuja oman maansa sisäpolitiikkaan. Kansallisen edun vaaliminen on nykyään useammin julkilausuttu ja hyväksyttävämpi peruste kuin vielä jokin aika sitten.
Iso-Britannialla on vuosisatainen perinne kansainvälisyyteen sopeutumisesta ja siirtolaisten kotouttamisesta. Onko Iso-Britannian EU-kriittisyydessä annos suurvalta-aseman kaipuuta vai onko syynä yhteiskunnallinen tyytymättömyys?
Iso-Britannian kansanäänestystä voi arvioida osana Euroopan Unionin ajankohtaisia haasteita, pakolais- ja maahanmuuttokysymyksiä tai talous- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Ne ovat aiheita, joista keskustelua kansanäänestys virittää – ja kärjistää – eri puolilla Eurooppaa.
Kansanäänestyksen syyt ja perusteet eivät kuitenkaan ole Euroopan tämänhetkisissä kriiseissä. Pääministeri David Cameron lupasi tammikuussa 2013 järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä.
Vaikka lupauksesta on vasta kolme vuotta, Euroopan tilanne oli aivan toisenlainen. Kreikan eurokriisin vavahduttavimmat järistykset 2014-2015 olivat kokematta, Krimin kriisi ja Ukrainan tapahtumat 2014 odottivat tulevaisuudessa ja kesän 2015 kaltainen pakolaisvyöry oli täysin ennakoimatta.
Nämä tapahtumat kärkevöittävät ja vääristävät keskustelua.
Tarvetta on valtiomiesmäisille puheenvuoroille.
Kansanäänestystä voi peilata Iso-Britannian sisäpolitiikkaan. Silloinkaan kytkentää Euroopan kehitykseen ei pidä eikä voi sulkea pois. Kansanäänestys voidaan nähdä jatkumona puolitoista vuotta sitten, syyskuussa 2014 Skotlannin itsenäistymisestä järjestettyyn kansanäänestykseen.
Kansanäänestystä voi arvioida osana valtioiden kykyä vastata kansallisvaltioiden ja kansanvallan haasteisiin. Kansalaisten kokema kansanvallan vaje on yksi syy valtiollisen kansanvallan ja parlamentarismin kotimaaksi mainitun Iso-Britannian kansanäänestykseen.
Päättäjät voivat kannanotoillaan ja valitsemillaan näkökulmilla vaikuttaa paljon siihen henkeen, miten eri puolilla Eurooppaa keskustellaan Iso-Britannian kansanäänestyksestä. Tarvetta on valtiomiesmäisille puheenvuoroille.