Turkin iltalypsy tuskin hidastaa Suomen ja Ruotsin Nato-prosessia

Pääkirjoitus

Suomen ja Ruotsin päätös hakea Nato-jäsenyyttä on otettu lämpimästi vastaan lähes kaikissa jäsenmaissa. Naton suuret jäsenmaat Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat poliittisen tuen lisäksi luvanneet molemmille maille myös puolustuksellista tukea hakuprosessin ajaksi.

Yksi maa haraa kuitenkin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on Turkki. Alun perin myötämielisesti jäsenyyteen suhtautunut maa on vaihtanut mielipidettään kesken prosessin.

Syykin on selvä. Turkki ja sen presidentti Recep Tayyip Erdoğan ovat alkaneet käydä härskisti kauppaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä. Idän kauppamiehen ainoa tavoite on pönkittää oman maansa poliittisia tavoitteita Pohjoismaiden jäsenyysprosessin kustannuksella.

NATO on luvannut, että Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset käsitellään niin nopeasti kuin mahdollista. Uusien jäsenien hyväksyminen edellyttää kaikkien nykyisten jäsenmaiden hyväksyntää.

Turkki julkisti keskiviikkona Suomelle ja Ruotsille osoitetun kymmenen kohdan vaatimuslistan. Listassa vaaditaan muun muassa asevientikiellon lopettamista, Turkin etsintäkuuluttamien PKK:n henkilöiden luovuttamista sekä Syyrian kurdipuolueen YPG:n tukemisen lopettamista.

Turkin vaatimusten on arvioitu kohdistuvan erityisesti Ruotsiin. Tämä on näkynyt myös presidentti Erdoğanin puheiden sisällössä. Niissä hän on arvostellut Ruotsia selvästi Suomea ankarammin.

Turkin vaatimuksia voi toisaalta pitää osoituksena siitä, millaiseen järjestöön Suomi on liittymässä. Siellä puolustetaan omia etuja samoin kuin kaikessa muussakin kansainvälisessä yhteistyössä.

Erdoganin lausunnot ovatkin omiaan hillitsemään ylenmääräistä Nato-hypetystä Suomessa. Ainakin puheet Naton yhteisestä arvopohjasta kannattaa lopettaa. Nato on sotilasliitto, joka vastaa oman alueensa puolustuksesta, ei enempää eikä vähempää.

Turkki voi häikäilemättömällä toimillaan saada jotain poliittista hyötyä itselleen, mutta jäsenprosessin tyrmäämiseen sen voimat eivät riitä.

TURKIN vastahangasta huolimatta Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyskäsittelyn uskotaan etenevän kohtuullisen kivuttomasti. Turkki voi häikäilemättömällä toimillaan saada jotain poliittista hyötyä itselleen, mutta jäsenprosessin tyrmäämiseen sen voimat eivät riitä.

Turkki pystyy korkeintaan hidastamaan asian käsittelyä, ja sitäkin vain rajallisesti. Jos kaikki muut maat ovat hyväksyneet Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden, muiden jäsenmaiden paine Turkkia kohtaan kasvaa erittäin suureksi.

Yleinen arvio onkin, että Turkki pyrkii nostamaan omaan poliittista profiiliaan Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin kustannuksella. Tässä se on jo osittain onnistunutkin, sillä sen toimet ovat nousseet julkiseen keskusteluun ympäri maailmaa.

Presidentti Erdoğanilla on myös sisäpoliittisia tavoitteita. Presidentin suosio omien kansalaisten keskuudessa on laskenut merkittävästi epäonnistuneen talouspolitiikan takia. Turkkia riivaa tällä hetkellä erittäin paha inflaatio, minkä seurauksena hinnat ovat nousseet noin 70 prosentilla.

Siirtämällä katseet kotimaan ongelmista ulkomaille Erdoğan yrittää ostaa aikaa kotimaisten ongelmien ratkaisemiseen.

SUOMESSA Turkin vaatimuksiin on suhtauduttu varsin maltillisesti. Tätä linjaa kannattaa noudattaa myös jatkossa. Jokaiseen provosointiyritykseen ei kannata lähteä mukaan.

Presidentti Sauli Niinistön rauhallinen suhtautuminen Turkin kollegansa ärhentelyyn on tästä hyvä esimerkki. Turkin johtajan median välityksellä antamiin lausuntoihin Niinistö lupaa ottaa kantaa, kun ne ovat tulleet virallista tietä tiedoksi.