Tekninen kehitys ottaa nopeita askelia ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja sitä parempi, mitä enemmän sillä tiellä edetään

Ilmastonmuutospuheet pyörivät niin paljon pikkuasioiden ympärillä, että suuria kehitysaskeleita ei tahdo huomatakaan. Mutta niitä on, toivoa herättävällä tavalla.

Joitakin merkkejä kannattaa luetella:

Teräsyhtiö SSAB ilmoitti juuri, että se aikoo tuoda hiilivapaata terästä markkinoille jo vuonna 2026, kun sen aikaisempi tähtäin on ollut vuodessa 2035.

Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT selvittää suurten suomalaisyritysten kanssa fossiilista öljyä korvaavien polttoaineiden valmistamista sementti- ja kemiantehtaiden jätekaasuista. Koelaitoksissa tämä on jo onnistunut.

Ja onpa syytä mainita sekin, että pääkaupunki näyttää viimein ottaneen tosissaan Sipilän hallituksen läpi ajaman hiilenpolttokiellon, joka tulee voimaan 2029.

Pääkaupunkiseudunkin on siihen mennessä keksittävä muuta. Espoo ja Vantaa ovat jo pitkällä, mutta myös Helsinki on herännyt.

Paljon muutakin on tekeillä yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Tämän työn tukemiseen tähtää myös keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin esittämä ilmastorahasto, joka on saanut paljon myönteistä vastakaikua.

Tekniseen kehitykseen kannattaa panna toivoa – erityisesti siksi, että yksittäisillä päätöksillä voidaan silloin saada suuria tuloksia aikaan.

Vaikka yksittäiset kansalaisetkin joutuvat muuttamaan kulutustottumuksiaan, tekniseen kehitykseen kannattaa panna toivoa – erityisesti siksi, että yksittäisillä päätöksillä voidaan silloin saada suuria tuloksia aikaan.

Esimerkin tarjoaa SSAB, jonka osa on entinen Raahen Rautaruukkikin.

Raahen terästehdas antaa yhä toimeentuloa suomalaisille – mutta tuottaa yksinään noin seitsemän prosenttia Suomen päästöistä.

Kun SSAB:n hanke hiilivapaan teräksen tuottamiseksi on valmis, Suomen hiilidioksidipäästöt vähenevät seitsemän prosenttia.

Saa siihen tavoitteeseen aika paljon autoilijaa tai lentomatkustajaa kurittaa.

Samalla SSAB toimii esimerkkinä. Intiassa ja Kiinassa päästöt ovat paljon suuremmat, mutta nekin on saatava investoimaan vähäpäästöiseen tuotantoon.

Lappeenrannassa tehtävällä työllä on myös maailmanlaajuinen merkitys.

Sementintuotanto on koko maailmassa suuri hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja raaka-aineen eli kalkkikiven polttamisen takia. Sen hiilidioksidipäästöjen arvioidaan olevan jopa viisi prosenttia kaikista maailman päästöistä – eli kaksi kertaa niin paljon kuin lentoliikenteen synniksi luetaan.

Koska sementti on betonin välttämätön ainesosa, jokainen osaa kuvitella, kuinka suuren ongelman edessä ollaan. Betonirakentaminenhan on valtavaa.

Suuret ratkaisut ovatkin tärkeämpiä kuin näpertely. Tätä muistuttaa jatkuvasti Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalas. Näin hän sanoi esimerkiksi viime Metsäpäivillä:

”Tärkein kysymys on fossiilienenergiasta luopuminen, siis öljystä, kaasusta, kivihiilestä ja turpeesta. Maailman energian käytöstä 85 prosenttia on fossiilista öljyä, kaasua ja hiiltä. Loput 15 prosenttia saadaan ydinvoimasta, vesivoimasta ja uusiutuvista.”

”Suhdeluvun pitäisi olla toisinpäin, mutta se ei ole. Tarvitsemme kaikkia näitä ilmastolle päästöttömiä energialähteitä valtavasti lisää”, Taalas sanoi.

Vaikka Suomessa tilanne onkin paljon parempi, myös meillä tarvitaan vielä toimia.

Viikko sitten (25.1.) Yle kertoi, kuinka Suomenkin ydinenergialakia uudistetaan. Yksi tavoite on luoda mahdollisuuksia pienille ydinvoimaloille, joita maailmalla on jo saatavana.

Ydinvoimala rekka-auton lavalla?

Kuulostaa hurjalta, ja aiheuttaa vielä kiistelyä – mutta vielä hurjemmilta kuulostavat ilmaston lämpenemisen seuraukset.