Mikä oikein onkaan alkiolaista?

Onko Suomessa nyt kokoomuslaisempi hallitusohjelma kuin koskaan? Unohtuuko köyhän asia? Voiko säästöjen ja leikkausten tie olla alkiolainen?

Siinä kysymyksiä, jotka ovat viime aikoina askarruttaneet monia keskustalaisia.

Keskustan puoluekokouskin on edessä.

Ja arvostettu keskustavaikuttaja Seppo Kääriäinen löi löylyä kirjoittamalla Suomenmaassa näin: ”Odotan puoluekokouksemme… asettuvan köyhien ja osattomien puolelle…”

Miten nämä kysymykset ja odotukset mahtavat sopia Santeri Alkion perillisten politiikkaan?

Pohdinta liittyy siihen, miten yhteistä talouttamme on hoidettava. Vanha poliittinen viisaus kuuluu näin: ”Vahva julkinen talous on köyhän paras ystävä”.

Tätä viestiä on muistuttanut moni poliitikko – sosiaalidemokraattien suurmiehestä Kalevi Sorsasta lähtien. Hyvä lause se onkin.

Alkiolaisuutta on, että velaksi eläminen lopetetaan.

Jotta julkinen talous saataisiin vahvaksi, on päästävä velaksi elämisestä.

On mahdotonta ottaa joka vuosi viisi miljardia lisää velkaa. Siksi on säästettävä ja uudistettava. Tämä, jos mikä, on ylisukupolvisuutta. Se, jos mikä, on alkiolaisuutta.

Samaan tapaan kuin tila on jätettävä paremmassa kunnossa uudelle sukupolvelle kuin sen itse on saanut, samalla tavalla on suhtauduttava isänmaahan.

Siitä voidaan tietysti vääntää kättä loputtomiin, jakautuuko julkisen talouden kuntoonpano oikeudenmukaisesti. Pitäisikö esimerkiksi hyvätuloisten kantaa suurempi osuus?

Kyllä pitäisi, kajahtaa vastaus helposti.

Mutta ehkä on hyvä ajatella joskus sitäkin, että hyvätuloiset osallistuvat jo aika lailla.

Verohallinnon tilastot kertovat, että parhaiten ansaitseva 10 prosenttia maksaa koko ansiotuloverotuksen kertymästä 70 prosenttia.

Tämä joukko on 400 000 suomalaista. Muut – 3,6 miljoonaa – maksavat vain 30 prosenttia.

Sekin on tiedossa, että kun vähennykset huomioidaan, valtionveroa maksetaan nyt käytännössä vasta 32 160 euron vuosittaisesta palkkatuloista.

Professori ja päätoimittaja Kari Hokkanen tokaisi Suomenmaan haastattelussa (13.5.) osuvasti: ”Alkio puolusti köyhiä, mutta ei hän mikään taivaanrannan maalari ollut, joka olisi kannattanut velaksi elämistä.”

Toinen Alkionsa kannesta kanteen lukenut oli äskettäin edesmennyt Suomenmaan entinen päätoimittaja Seppo Niemelä, arvostettu keskustalainen sivistyspersoona.

Hän kirjoitti hallitusohjelman julkistuksen jälkeen (23.6.) Suomenmaassa näin: ”Alkio kannustaisi valtiota ja kuntia säästämään… Säästöjen ohella Alkion tavoitteena olisi nytkin ’toimelias, kannattava taloudellinen elämä, joka nojaa kansallisiin tuotantolähteisiin’. Sitä varten pitää synnyttää ’yhä uutta yritteliäisyyttä’.”

Ja lopuksi: ”Siitä olen takuuvarma, että Alkio kiertäisi nyt vimmatusti maata puhumassa sen puolesta, että Juha Sipilän hallitus voisi toteuttaa kansakunnan tilan tervehdyttävän ohjelmansa.”

Alkiolaisuutta on, että velaksi eläminen lopetetaan.