Hengelliset kesäjuhlat näyttävät toisenlaisen kuvan kuin kirkosta eroamisen luvut ja puheet maallistumisen etenemisestä

Kesällä on helppo huo­ma­ta, et­tä pe­rin­tei­sel­lä us­kon­nol­li­suu­del­la on yhä si­jaa suo­ma­lais­ten sy­dä­mis­sä.

Ai­na­kin ke­sä­juh­li­aan viet­tä­vien liik­kei­den pii­ris­sä pi­de­tään kris­ti­nus­kon pe­rus­sa­no­maa edelleen ar­vos­sa.

Tämä nähdään taas. Hengelliset kesäjuhlat keräävät tänä suvenakin pari sataa tuhatta ihmistä sanan äärelle.

Suuria juhlia järjestetään tai on jo järjestetty eri puolilla maata.

Vanhoillislestadiolaiset ovat kokoontuneet Äänekoskelle. Herättäjäjuhlat pidetään viikon kuluttua Tampereella.

Evankeliumijuhlat ovat Kalajoella myös tässä viikonvaihteessa. Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivät olivat Kangasniemellä…

Myös vapaat suunnat pitävät kesäjuhliaan, suurimpana tapahtumana helluntaiherätyksen juhannuskonferenssi Keuruulla.

Tutkimukset, kirkosta eroamisen luvut ja julkinen keskustelukin tosin kertovat, että suomalaisten uskontosuhde on yhä kovemmalla koetuksella.

Suu­ri enem­mis­tö kuu­luu kyllä yhä jom­paan kum­paan kan­san­kirk­koom­me, mutta monen side on niin löyhä, että sen katkeamiseen ei tarvita suuria.

Ja jos kirk­koon kuu­lu­taan vain ta­van vuok­si, sii­tä on help­po läh­teä mil­loin mis­tä­kin syys­tä.

Hen­gel­li­sillä kesäjuhlilla on toisenlainen vies­ti kuin kirkosta eroamisen luvuilla: evan­ke­liu­mil­la on myös ky­syn­tää.

He­rä­tys­liik­kei­den suo­sio ker­too puo­les­taan sii­tä, et­tä ih­mis­ten hen­gel­li­nen näl­kä ei ole sam­mu­nut.

Hengelliset kesäjuhlat ovatkin toisenlainen vies­ti: evan­ke­liu­mil­la on myös ky­syn­tää.

Täs­tä ker­too se­kin, et­tä vaik­ka myös hen­gel­li­siä liik­kei­tä ko­e­tel­laan, ne näyt­tä­vät py­syt­te­le­vän kes­kei­sis­sä nä­ke­myk­sis­sään.

Sa­mal­la juh­lat ker­to­vat sii­tä, et­tä hen­ki­lö­koh­tai­nen us­ko ja sen mu­kai­set ar­vot kuu­lu­vat mo­nen suo­ma­lai­sen elä­mään.

Tuskin tästä haittaa on, vaikka miten päin asiaa katselisi.

Nämä arvot ovat kansakunnankin näkökulmasta ajatellen positiivisia. Niihin kun kuuluvat esimerkiksi rehellisyys, ahkeruus, kohtuus ja lähimmäisestä välittäminen.

Me­di­al­la on tästä huolimatta usein suu­ria vai­keuk­sia kä­si­tel­lä suo­ma­lais­ta hen­gel­li­syyt­tä ja sen il­mi­öi­tä.

Se ve­täy­tyy mie­lel­lään ”us­ko­na­si­ois­ta ei kan­na­ta kiis­tel­lä” -nä­ke­myk­sen taak­se.

Niin­pä suu­rim­pia ja vai­ku­tus­val­tai­sim­pia vies­ti­miä myö­ten us­kon­toa, kirk­ko­ja ja hen­gel­li­syyt­tä si­vu­taan usein vain help­po­jen ai­hei­den kaut­ta.

Mutta maal­li­sen­ me­di­an kannattaisi ot­taa us­kon­to­jen ja hen­gel­li­syy­den maa­il­ma to­sis­saan ei­kä jät­tää sitä vain alan eri­kois­vies­tin­ten asi­ak­si.

Sii­nä on pal­jon enem­män kiin­nos­ta­vaa ai­neis­toa kuin vain se, mis­tä nyt osataan kertoa.

Aihepiirin hyö­dyn­tä­mi­nen vaa­tii to­sin pe­reh­ty­nei­syyt­tä. Mut­ta lu­ki­joi­ta, kat­so­jia ja kuu­li­joi­ta oli­si var­mas­ti.

Si­ten lin­jan kor­jaa­mi­nen oli­si myös vies­ti­mien etu.