Ei nyt sentään maanpetturia Esko Ahosta tehdä
Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina laajan haastattelun ex-pääministeri Esko Ahon Venäjä-yhteyksistä. Haastattelu on johtanut merkilliseen jälkipeliin, jossa Ahon otsaan on tarjottu jopa maanpetturin leimaa.
Aho esitteli haastattelussa tärkeimmät elinkeinoelämän kontaktinsa nyky-Venäjällä. Ne edustivat lehden arvion mukaan erittäin korkeaa tasoa, lähinnä Venäjän liberaalia talouseliittiä.
Haastattelussa käsiteltiin laajasti myös Ahon jäsenyyttä Sperbankin hallituksessa. Aho pahoitti mielensä haastattelun tästä osuudesta ja lähetti siitä avoimen kirjeen päätoimittaja Kaius Niemelle.
Ahon mukaan päätoimittaja oli pyytänyt häneltä haastattelua, jossa olisi käsitelty nyky-Venäjää ja sen ongelmia. Kun haastattelupyyntö tuli, Aho suostui siihen. Kahden tunnin haastattelussa oli käsitelty juuri niitä asioita, joista Aho halusi puhua.
Lehteen päätynyt teksti oli Ahon mielestä jotain aivan muuta. Se keskittyi Ahon Sperbank-jäsenyyteen, ja siinäkin nostettiin hänen mielestään esille vain jäsenyyttä vastustavia argumentteja.
Ahon poliittinen ura päättyi vuonna 2003, jolloin hän jäi pois eduskunnasta. Ajan kuluminen näkyy hänen reaktiossaan HS:n haastatteluun.
Aho on ehtinyt viidessätoista vuodessa unohtaa, että Helsingin Sanomat tekee harvoin keskustan nykyisestä tai entisestä puheenjohtajasta pelkästään myötäsukaista haastattelua.
Journalismin näkökulmasta Aho on heikoilla. Lehden haastattelu on aina toimituksen, ei haastateltavan juttu. Laajasta keskustelusta toimitus nostaa esille ne asiat, joita se pitää tärkeänä. Tämä on normaalia rutiinia jokaisessa toimituksessa.
Avoimen kirjeen lähettäminen HS:n päätoimittajalle oli Ahon kannalta yhtä viisas teko kuin bensan heittäminen liekkeihin.
Haastattelun tehnyt toimittaja ja HS:n päätoimittaja ovat ottaneet kirjeestä kaiken ilon irti syvän journalistisen loukkaantumisen ja paheksunnan hengessä. Pisimmälle meni saman konsernin Ilta-Sanomat, jonka tiistaisen pääkirjoituksen mukaan Aho on Venäjän taskussa.
Ahon julkisista puheenvuoroista ei voida esittää ainuttakaan kohtaa, jotka olisivat ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan tai EU:n päätösten kanssa.
Nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa on helppo mollata Ahoa. Maanpetturin leimaa hänen otsaansa ei sentään pitäisi lyödä.
Aho on vuosien mittaan, myös Krimin miehityksen jälkeen analysoinut monilla foorumeilla Venäjän tilaa kriittisesti. Erityisesti Venäjän talouden osalta hänen arvionsa ovat olleet viiltävän tarkkoja.
Ahon julkisista puheenvuoroista ei voida esittää ainuttakaan kohtaa, jotka olisivat ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan tai EU:n päätösten kanssa.
Ahon synniksi jää Sperbankin hallituksen jäsenyyden ohella se, että hän toimii Venäjällä ja tuntee sikäläisiä talouspäättäjiä. Tätä eivät heidihautalat Suomessa hyväksy.
Onneksi presidentti Sauli Niinistölle sentään sallitaan yhteydenpito Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.
Vaikka kaikki suomalaiset katkaisisivat kaikki yhteytensä Venäjälle, kaikki kaupankäynti lopetettaisiin ja itäraja suljettaisiin, Venäjä ei häviäisi minnekään. Kyllä Suomen etu on, että tasavallan presidentin lisäksi joku muukin suomalainen tuntee nyky-Venäjää.