Turvetuotanto seuraa kestävän kehityksen periaatetta
Kestävän kehityksen opin teki tunnetuksi Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtland vuonna 1987.
Opin mukaan voimme hyödyntää luonnonvaroja, mutta meidän tulee jättää niitä tuleville sukupolville vähintään yhtä paljon, mieluusti enemmän, kuin aikaisemmalta sukupolvelta saimme.
Olemme luopumassa turpeen hyödyntämisestä, ilmastosyistä.
Korkeimmillaan, vuonna 2007 saimme turpeesta kahdeksan prosenttia kaikesta energiastamme. Vuonna 2019 turpeen käyttö oli jo puolittunut.
Soilta nostettava polttoturve on monelta kannalta kelpo polttoaine. Sitä riittää, se on kotimaista ja se työllistää.
Ongelma on turpeen uusiutuvuus. Turve kasvaa niin hitaasti, että tyhjäksi kuoritulle suolle kasvaa entisen paksuinen turvepatja vasta 4000 vuodessa.
Kun kiertoaika on näin pitkä, voiko turvetta nimittää uusiutuvaksi luonnonvaraksi samalla tapaa kuin puuta?
Hitaan uusiutuvuutensa vuoksi turve rinnastetaan kivihiileen. Perustellaan, että turpeen poltto lisää ilmakehän hiilidioksidia ja kiihdyttää ilmaston muutosta.
Myös turvetaloutta kannattaa tarkastella kestävän kehityksen opin mukaan.
Meillä on edelleen 6,7 miljoonaa hehtaaria rahkasammalen, sarojen ja suovarpujen kattamaa suoalaa. Niiden elävä pintakerros sitoo joka kesä hiiltä.
Pinta-ala sisältää sekä ojittamattomat suot (4,1 miljoonaa hehtaaria) että paksuturpeiset, kertaalleen metsäojitetut suot.
Kun suon pintakasvit kasvavat normaalisti, turvetta kertyy maanpäällisestä biomassasta karikkeena ja maanalaisesta biomassasta hienojuurina.
Geologisen tutkimuskeskuksen 2009 laskelman mukaan keskimääräinen suohehtaarimme kasvoi turpeena 1,02 kuivatonnia vuodessa.
Luonnonturpeen kasvu on 10-20 prosenttia turvepellolle viljellyn rehuheinän maanpäällisen kuivabiomassan vuosituotoksesta.
Turpeen kasvu vertautuu myös viljellyn rahkasammaleen kasvuun.
Luonnonvarakeskuksen 2015 laskelman mukaan rahkasammaleen tuotannossa oleva suo kasvaa 2-5 kuivatonnia vuodessa hehtaarilla.
Turpeeksi maatuneesta kuivabiomassasta puolet on alkuainehiiltä. Keskimääräinen alkuainehiilen nieluvirta Suomen soille on 0,51 tonnia vuodessa hehtaarille.
Kivihiilen tavoin turvevoimala aiheuttaa päästöjä, hiilivirran taivaalle.
Vuonna 2019 turpeen käyttömme oli energiamitassa yhteensä 49 800 terajoulea.
Sen aiheuttama alkuainehiilen päästövirta yhtä suohehtaariamme kohti oli 0,24 tonnia vuodessa. Se on vajaa puolet soihin päätyvästä hiilen nieluvirrasta (0,51 tn C/ha/v).
Näin tarkastellen Suomen suot kerryttävät tänään turvetta kaksi kertaa polttoa enemmän.
Toinen selitys tulee osasta metsäojitettuja soita, jotka palautuvat alkuperäiseen tilaansa.
Soiden ensimmäisen kierroksen ojitus, uudisojitus, ei tuottanut kaikkialla toivottua metsitystulosta. Kunnostusojituksesta luovuttaneen noin 15 prosentilla koko ojitusalasta.
Ojikoista palautunee luonnontilaan vajaa miljoonaa hehtaaria.
Kertaalleen ojitetulla, mutta takaisin soistumaan jätetyllä suolla sammalet ja varvusto kasvavat hyvin, ja turvetta sille kertynee jatkossa keskimääräistä nopeammin.
Kolmas selitys liittyy turvetuotannon jättösoihin.
Tuotannon loputtua ne metsitetään, mieluiten lyhyen kierron lehtipuilla. Suopohjat siementyvät hieskoivun ja männyn sekametsiksi itsestäänkin.
Kasvaessaan suopohjan puusto rupeaa keräämään ilmakehästä hiiltä. Sitä kertyy paitsi lehtiin, neulasiin ja runkoihin, myös juuriin.
Osa hienojuuria lakastuu vuosittain juurikarikkeeksi. Juurikarike maatuu aikaa myöten tavalliseksi metsäsaraturpeeksi.
Maahan näin kertyvä juurikarike on hiilitaseen kannalta saman arvoista kuin luonnontilaisen suon saroista tai rahkasammaleista syntyvä karike.
Koko suoluonnon osalta turpeen hyödyntämisen vaikutus ei ole maassamme hälyttävä.
Valtakunnan turvevarallisuus ei käänny laskuun nykylaajuisen turvetuotannon vuoksi.
Luonnontilaisten soiden, hylättävien metsäojikkojen ja metsitettävien suonpohjien ansiosta turvevarallisuus pikemminkin lisääntyy.
Turpeen nimeäminen uusiutuvaksi luonnonvaraksi voi särähtää korvaan.
Suomen turvetalous voi silti seurata luonnonvarojen kestävän käytön periaatetta.
Luonnonvara turve ei vähene; turpeen hyödyntämisestä huolimatta voimme jättää tuleville polville enemmän turvetta, kuin mitä edelliseltä polvelta itse saimme.
Gro Harlem Brundtlandin oppi toteutuu.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori
metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
Kuusamo