Raaka-aineriippuvuus energiaa suurempi riski!
Tutkija Salonius-Pasternak nousi eilen johtotähdeksi lyttäämään Euroopan parlamentin päätöstä kriittisistä raaka-aineista.
Kauheaa oli hänen mielestä tapahtunut, vaikka teksteistä päätellen hän ei ollut selvillä koko asiasta. Hän ei puhu totta, joko tietämättään tai tietäen.
EU-asetuksessa kriittisistä raaka-aineista on kysymys EU:n pelottavan suuresta riippuvuudesta muusta maailmasta.
Tarkoitus on estää samanlainen katastrofi, minkä Eurooppa koki energiassa Putinin julman sodan alettua.
Olemme riippuvaisia Kiinasta ja sen lisäksi Afrikan, Etelä-Amerikan ym. kumppaneiden raaka-aineista jopa 100 prosenttisesti, keskimäärinkin yli 70 prosenttisesti. Maailmanpolitiikan kiristyessä vaara on valtava.
Kriittisiksi raaka-aineiksi määritellään 34 ainetta, niistä strategisiksi 16. Ne ovat tänään modernin teknologian ja teollisuuden kannalta korvaamattomia. Näitä ovat muun muassa koboltti, kupari, gallium, germanium, litium, mangaani, nikkeli, boori, titaani ja luonnongrafiitti.
Autot, akut, aurinko- ja tuulivoima, puolijohteet, tietokoneet, ovat muutama esimerkki tuotteista.
EU-asetuksella aiotaan nyt auttaa näiden raaka-aineiden tuotantoa EU:n jäsenmaista, hankkimaan niitä luotettavilta kumppanimailta maailmalta, kasvattamaan varastoja ja kierrättämään.
Mutta viedäänkö nyt meidän rikkaudet muun maailman tarpeisiin? Ja tuhotaanko luonto? Näin ei saa tapahtua, eikä tapahdu.
Tänään EU tuottaa itse käyttämistään kriittisistä raaka-aineista ei juuri mitään. Nyt tavoitteeksi asetetaan, että vuoteen 2030 mennessä yltäisimme 10 prosenttiin. Ja silloinkin muualta maailmasta kaivettaisiin meille 90 prosenttia.
Nyt kriittisten aineiden kaivoshakkeiden käyttöönottoa nopeutettaisiin siten, että lupaprosessi kestäisi maksimissaan kaksi vuotta.
Päästäkseen lupaprosessiin hakijan on jo pitänyt tehdä suuri työ ympäristöselvityksiä, kansalaiskuulemisia ym.
Ensimmäistäkään ympäristölakia ei höllennetä, eikä ympäristönormeihin puututa. Mutta monia ympäristöä ja alkuperäisväestöä huomioivaa velvoitetta tulee lisää.
Lain mukaan komissio päättää, mikä hanke saa nopeamman lupamenettelykaistan. Jos jäsenmaa haluaa kuitenkin kieltää hankkeen, sillä on asiassa veto-oikeus.
Pääosan näiden raaka-aineiden tarpeista EU pyrkii hankkimaan muista luotettavista maista, tuomaan ne tänne ja jalostamaan ja näin varmistamaan teollisuutemme tarpeita. Tällaisten hankintojen tavoite vuoteen 2030 mennessä olisi noin 40 prosenttia.
Hyvin merkittävä on lain velvoitteet kierrätyksen parantamiseksi. Kun kriittisten raaka-aineiden kysyntä kasvaa monikymmenkertaiseksi, kierrätys ei yksin riitä.
Kriittiset raaka-aineet eivät ole vain taloutta. Ne ovat myös eettinen ja moraalinen kysymys.
Jos me kannatamme muun muassa sähköautoja, digitalisaation etenemistä terveydenhoidosta traktoreihin ja aurinkopaneeleihin, ei voida sanoa, että tuottakoon muu maailma, usein ympäristöä tuhoten ja ihmistä alistaen, nämä raaka-aineet.
Mauri Pekkarinen
EU-parlamentin jäsen (kesk. / Renew Europe)
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
