Lukijalta: Ymmärtämisen taustaa
Aikamme tietotulva, median rytmihäiriöt ja todellisten haasteiden pintaliito edellyttävät vastaanottajaltaan vahvaa ja analyyttistä yleissivistystä. Kansakunnan historian tuntemus ja sen perustapahtumien hallitseminen on tänä päivänä tuiki tarpeellista.
On upeaa, että maailman suurin museo tarjosi esittelyestradin suomalaiselle Helene Schjerfbeckille (1862–1946). Hänen taiteellinen tuotantonsa on kiistatonta timanttilaatua. Mutta Suomi ja suomalaiset kautta aikojen ovat omintakeinen ja sisukas kansa maailman historiassa.
Tietty amerikkalainen bonuspisteilyn maku kuvastui median rakentamasta julkisuuskuvasta Schjerfbeckin suhteen. Mutta mikään ei himmennä taiteilijattaren sanoman syvyyttä Toipilaan katseessa tai Haavoittuneen sotilaan voipuneessa olemuksessa.
Kaiken kaikkiaan nuo New Yorkin taideuutiset nostivat esille historian vaikuttavan havinan ja erityisesti taidehistorian sanoman, joka on yhdellä katseen vilkaisulla saavutettavissa.
Uutta tietoa ja taitoa ei voi opettaa tai oppia koulussa, jos ei ensin hallitse menneisyyden mietteitä. Klassinen kuvataide ja kirjallisuus ovat tässä avainasemassa. Musiikin opetuksessa tarvitaan historiallisen perspektiivin sointuja, ei pelkkä Finlandia-hymnin esittäminen riitä.
Minulle ovat kuvat kertoneet jo ennen sanoja. Salaa selailin vanhempien sisarusten historiankirjojen kuvia, muun muassa Edelfeltin Poltettu kylä (1879) muistutti kuulemiani sota-ajan todellisia tarinoita, kuinka piti piiloutua tai olla varuillaan, että jos vaikka… Maalauksessa talonpokaisperhe on piiloutunut suuren kalliolohkareen taakse ja katselee kaukana horisontissa palavan kylän raunioita.
Taidehistoriasta löytyy helposti kautta aikojen kuvattua ihmiselämää, onnea, onnettomuutta, rauhaa ja raunioita.
Kuvat puhuttelevat ja vievät ajatukset keskittyneesti kulloinkin sopivaan elämän tilanteeseen. Kun pysähtyy todellisen taiteen helmen sanomaa katsomaan ja ajattelemaan yleensäkin sen syntyhistoriaa, niin monet ajatukset saattavat oivalluksen kautta hahmottua uudelleen.
Menneisyyteen kannattaa aina silloin tällöin matkata, mutta sinne ei kannata jäädä. Sieltä voi oppia yllättäviä näkökulmia melko moderneihinkin haasteisiin.
Eilen, tänään ja huomenna ovat meidän kaikkien aikaperspektiivin rajat, mutta murehdimmeko huomisesta liikaa?
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/