Lukijalta: Seinät ja pyörät
Viime aikoina on taloudellisiin säästöihin vedoten ryhdytty monenlaisia palveluja siirtämään pyörien päälle ja samalla toitotetaan tyhjiksi jääneitä ja ennen mainiosti toimineita konkreettisia tiloja peräti kokonaan purettaviksi. Palvelua tai hoitoa tarvitseva ihminen kuljetetaan pyörät vinkuen aina vaan kauemmas ja kauemmas kotiseudultaan.
Tyhjennetyt tilatkin tarvitsevat kiinteistöhuoltoa ja kaikenlaista ylläpitoa, jotta ne eivät rapistu kelvottomiksi. Kouluja lakkautetaan ja megayksiköitä työstetään säästöihin vedoten.
Oppimisympäristöjen ja kehittyvän kasvamisen kenttien tulisi olla inhimillisen mittakaavan rajoissa, jotta monenlaiset oppilaiden kehittymisen mahdollisuudet toteutuisivat kohtuullisesti niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Edullisista harrastuksista voin omakohtaisesti todeta, että kuntaliitoksen myötä ydinkaupunki vähensi heti kerhotoimintaa ja muun muassa maaseudulla koulukyyditys jo aikaisemminkin rajoitti mahdollisuuksia osallistua koulutyön jälkeen alkaneisiin kerhoihin.
Kouluissa on hyvät puitteet juuri kerhotoimintaan, on liikuntasalit, jopa -hallit käytettävissä ja erityisesti taito- ja taideaineiden aineluokat monipuolisine välineineen. Kirjasto on myös usein lähiympäristössä, samoin pururadat ja pallokentät.
Monet aineenopettajat pitävät mielellään oman aineensa kerhoja, joissa voi kehittää oppiaineen erityispiirteitä, jopa erikoistumista muun muassa materiaalityöstämiseen ja ideoida uusia ulottuvuuksia, tehdä monenlaisia kokeilevia tuotoksia.
Perusopetushan on ilmaista ja siihen tukeutuvan kerhotoiminnan kuuluisi olla myös.
Mutta koulumatkojen pidentyessä on oppilaiden kuljetus lisääntyvässä määrin niin kutsutusti pyörien päällä, ja jossain on väläytelty, että koulujen läheisyyteen pitäisi rakentaa uusia seiniä, siis tiloja oppilasasunnoiksi, kun koulumatkat pitenevät!
Pieni maa, Suomi, voisi pitää palveluissa ja erityisesti terveys- ja kasvatusalalla toteutuksen mittakaavan inhimillisenä. Koko maa pysyisi asuttuna ja kaikilla olisi tietty tulevaisuuden varmuus myös pienillä paikkakunnilla.
Moni taajamissa elää jo nykyäänkin niin kutsutusti neljän seinän sisällä. Ruokarobotit ja kohta juomarobotit tuovat kotiovelle tarvittavat tavarat. Edellisessä lauseessa tiivistyy turruttavaksi arjeksi seinien rajaama olemisen tila, jota tukevat robotin pyörähdykset kotioven takana.
Arkiliikunta, kaikenlainen oman kotiympäristön mahdollisuuksien oivaltaminen tuntuu olevan hukassa. Omatoimisuus ja oman arjen fiksu hyödyntäminen virkistävät ja huomaamatta nostavat koko kodin kaikenlaista viihtyisyyttä.
Neljän tai useammankin seinän sisältä voi tyytyväisin mielin hypätä auton rattipyörön taakse, kipittää lähimmälle bussipysäkille tai pyöräillä työpaikalle.
Seinät ja pyörät ovat vain toimintaympäristöä ja tarpeellisia arjen kehyksiä, ne eivät määrittele tai määrää vapaan maan kansalaisia, vaan kansalainen päättää, miten niitä käyttää ja miten niitä voi elämässään sopivasti hyödyntää.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/