Lukijalta: Pakolaispolitiikassa Suomen ja EU:n pitää vihdoinkin tehdä se mitä 10 vuotta sitten esitin
Euroopan unionissa valmistellaan maahanmuuttopolitiikan tiukentamista. Tässä ollaan ainakin kymmenen vuotta myöhässä. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Nyt esillä on muun muassa pakolaisleirien perustaminen EU:n alueen ulkopuolelle. Niissä voitaisiin käsitellä turvapaikkahakemuksia ja niille voitaisiin palauttaa kielteisen päätöksen saaneita.
Vuonna 2015 olin Euroopan parlamentin jäsenenä pakolaisongelmaa käsittelemässä. Blogiarkistostani löytyy runsaasti tietoa silloin käydystä keskustelusta.
Tuolloin EU-maihin suuntautui suoranainen pakolaistulva.
Käsittelin maahanmuuttoa 19.5.2015 kirjoittamassani blogissa.
Euroopan unionissa käsiteltiin silloin suunnitelmia Välimeren pakolaisongelman ratkaisemiseksi. Esillä olivat pakkokiintiöt pakolaisten jakamiseksi jäsenmaiden kesken ja salakuljettamiseen käytettävien veneiden hävittäminen.
Kirjoitin, että sana ”pakolainen” on tässä yhteydessä osittain harhaanjohtava. Suurin osa etenkin Afrikasta Eurooppaan pyrkivistä ei pakene väkivaltaa tai vainoa, vaan etsii parempaa elämää. He eivät ole köyhintä väkeä.
Matka maksaa paljon. Lisäksi perhe saattaa kerätä rahaa lähettääkseen Eurooppaan jonkun, joka perille päästyään lähettää rahaa omaisilleen. Nämä rahavirrat ovat kehitysmaille paljon merkittävämpi tulonlähde kuin virallinen kehitysapu.
Järjestelmä houkuttelee lähtemään, sillä perille päässeitä ei palauteta. Matkan vaaroja ei riittävästi tunneta tai lähtijät ottavat tietoisen riskin.
Euroopan unionia vaivaa tässäkin asiassa siilomainen päätöksentekojärjestelmä. Ulko- ja puolustusministerit tavoittelevat sotilaallista ratkaisua veneiden tuhoamiseksi lähtöalueilla. Tähän haetaan valtuutusta YK:n turvallisuusneuvostolta. Humanitaarisista asioista vastaavat kehitysministerit ovat sivussa.
EU:lla on myös taipumus liialliseen itseriittoisuuteen. Euroalueen kriisiä ratkaistaessa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF haluttiin jättää kokonaan sivuun. Sen asiantuntemuksesta olisi ollut suuri apu, ja monilta virheiltä olisi vältytty.
Nyt en ole havainnut keskusteltavankaan siitä, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR voisi olla hyvä kumppani Välimeren alueen ongelmia ratkottaessa.
UNHCR:n periaate on, että pakolaiset tulisi sijoittaa ensi sijassa naapurimaihin ja yleensäkin lähialueille. Järjestö ylläpitää leirejä, joilta YK:n jäsenmaat ottavat vastaan pakolaisia oman kiintiönsä puitteissa.
EU-maista vain puolella on pakolaiskiintiö, ja omamme on suhteellisesti yksi korkeimmista. Suomi voisi kantaa oman vastuunsa olemassa olevan kiintiön puitteissa.
EU:n tulisi pyrkiä yhteistyössä UNHCR:n kanssa siihen, että Välimeren yli Eurooppaan pyrkivät sijoitettaisiin pakolaisleireille. Tällöin laittomasti meren yli pyrkivät voitaisiin ottaa kiinni ja sijoittaa näille leireille. Järjestö selvittäisi leireille tulevien oikeuden turvapaikkaan.
Esittämäni järjestely olisi aivan muuta kuin komission ehdotus, että Eurooppaan jo tulleita jaettaisiin pakkokiintiöiden avulla jäsenmaihin
Palasin asiaan 20.9.2015, jolloin hallitsematon laiton muuttoliike Afrikasta ja Lähi-idästä oli saavuttanut jo Suomenkin rajat. Totesin, että tällaisiin vaikeuksiin ajaudutaan, kun ei osata ennakoida tulevaa eikä tartuta asioihin ajoissa.
Sain ajatuksilleni kannatusta omassa parlamenttiryhmässäni.
Kotimaassa kirjoitin ajatuksistani avoimen kirjeen ulkoministeri Timo Soinille. Pommitin sähköposteilla pääministeri Juha Sipilää ja puhuin asiasta keskustan puoluehallituksen kokouksessa.
Puoluehallituksessa sain tukea ajatuksilleni. Mikään ei kuitenkaan auttanut.
Ministerineuvostossa sovittiin vapaaehtoisesta pakosta, jolla turvapaikanhakijoita ryhdyttiin siirtelemään jäsenmaiden välillä. Tämä oli omiaan lisäämään maahanmuuttoa.
”Välimerelle perustettiin laivasto-operaatio, jonka avulla aluevesirajalle päässeet pelastetaan ja siirretään Eurooppaan. Tämäkin helpottaa ja lisää muuttoliikettä.
Loppukesällä ja syksyllä voimakkain muuttoliike on tullut Balkanin niemimaan ja Turkin kautta. Näistä tulijoista valtaosa on elänyt pakolaisleireillä, missä he ovat jo saaneet turvaa ja huolenpitoa. Mukaan on tullut runsaasti ihmisiä myös täysin turvallisista Euroopan maista, jopa EU:n jäseneksi pyrkivistä.”
”Suomen tilanne on onneton. Muutama viikko sitten tiedotusvälineet ja ennen muuta sosiaalinen media alkoivat levittää Lähi-itään, Afrikkaan ja Balkanille tietoa, että Suomi suhtautuu erityisen myönteisesti turvapaikanhakijoihin. Uutisoinnin kärkenä oli pääministeri Sipilän ilmoitus, että hän antaa oma asuntonsa pakolaisten käyttöön.
Suomeen suuntautuvan maahanmuuton suhteen hallitus on toiminut ponnettomasti. Schengen-järjestelmän ja Dublinin sopimuksen mukaan kaikki Ruotsista tulleet olisi voitu palauttaa rajan yli. Nyt viimeistään raja tulee sulkea. Maahan tulleiden oikeus turvapaikkaan tulee selvittää hyvin nopeasti, tarvittaessa lainsäädäntöä tilapäisesti muuttamalla.
Suomen turvapaikanhakijoille myöntämät taloudelliset ja muut edut ovat huippuluokkaa. Tanskan tapaan niitä on karsittava.”
Viikkoa myöhemmin julkaisemassani blogissa totesin, että Suomeen suuntautunut maahanmuutto oli paisunut kohtuuttomiin mittoihin.
”Viikonlopun aikana seurasin Ruotsin televisiota. Siellä kauhisteltiin sitä, että rajan yli oli tullut yhden päivän aikana tuhat maahanmuuttajaa, mikä oli ollut kaikkien aikojen ennätys. Suomen luku oli samana päivänä 600. Se on suhteellisesti enemmän kuin Ruotsiin tulleiden määrä, mutta naapurimaahamme tulleethan eivät jääneet sinne, vaan suurin osa heistä jatkoi Suomeen tai Norjaan.
Nyt tulijoiden virta on hieman hiljentynyt, mutta on vain ajan kysymys, kun se taas voimistuu. Saksa, Itävalta ja Slovenia ovat turvautuneet Schengen-sopimuksen mukaiseen poikkeusmenettelyyn ja ottaneet osalla ulkorajojaan uudelleen käyttöön rajatarkastukset. Suomen tulisi tehdä samoin Tornionjoella.
Mitä hyötyä tästä olisi?
Osa maahan pyrkijöistä voitaisiin käännyttää rajalla.
Rajalla jätetyt turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä kiireellisessä menettelyssä niiden osalta, joilla aivan ilmeisesti ei ole oikeutta turvapaikan saamiseen. Tämä veisi vain muutamia päiviä. Tietoisuus nopeasta käsittelystä ehkäisisi ennalta perusteettomien hakemusten jättämistä.
Rajatarkastusten palauttaminen osoittaisi voimakkaasta maahanmuutosta huolestuneille kansalaisille, että viranomaiset tekevät kaikkensa tilanteen hallitsemiseksi.”
Silloinen sisäministeri Petteri Orpo väitti, ettei rajatarkastusten palauttamien ollut mahdollista.
Myöhemmin tämä oli kuitenkin mahdollista Tanskalle ja Ruotsille. Kun nämä maat sulkivat rajansa, siirtolaisten tulo Suomen rajalle tyrehtyi.
Viimeinen tähän aihepiiriin kuuluva blogiarkistoni ”aarre” on 14.9. julkaisemani kirjoitus ”Putinisti en ole ollenkaan, mutta trumpisti jonkin verran”.
Kerroin, että elokuun puolivälissä järjestettyjen Pohjanranta-keskustelujen yhteydessä laajasti kansainvälistä tiedonvälitystä seurannut osanottaja sanoi, että hänen mielestään olen ollut trumpilainen ennen Donald Trumpia.
Jossakin mielessä tämä pitää paikkansa, erityisesti kolmessa asiassa:
Olen vastustanut ylikansallista yhdentymistä, federalismia, ja rajatonta globalisaatiota, globalismia, erityisesti 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 1995 käänsin ja julkaisin suomeksi James Goldsmithin kirjoittaman Ansa-teoksen, jossa tämä ajattelu tulee selkeästi esille.
Olen kannattanut moninapaista ja suuralueisiin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, jonka keskeinen osa on Paneurooppa. Tätä käsittelen teoksessani Paneurooppa ja uusidealismi (1997). Trumpin ”Big Deal” -politiikalle – yhteistyön kehittämiselle Euroopan, Venäjän ja Yhdysvaltain välille – annoin tukeni jo hänen ensimmäisen kautensa aikana.
Koko poliittisen urani ajan olen vastustanut vapaita muuttovirtoja yli rajojen. Vuonna 2015 käynnistynyttä muuttoaaltoa esitin hillittäväksi Euroopan rajojen ulkopuolelle perustettavilla pakolaisleireillä. Vasta nyt niitä on ryhdytty perustamaan.
On kuitenkin väärin väittää, että olisin ollut näissä asioissa trumpilainen ennen Trumpia. Myös Trumpin ajattelun juuret ovat vanhemmat kuin hänen uransa Valkoisessa talossa.
Uusi Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia osoittaa, että Trump on linjallaan pysynyt ja sitä entistä voimaperäisemmin toteuttaa.
Paavo Väyrynen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/