Lukijalta: Leikkaukset osuvat sinne, missä apua todella tehdään
Järjestöjen STEA-rahoituksen leikkaukset ovat nostattaneet perusteltua huolta. Silti keskustelu junnaa usein abstraktilla tasolla: puhutaan miljoonista ja prosenttiyksiköistä, ei siitä, mitä näillä euroilla konkreettisesti tehdään.
Kun katse siirtyy budjettikirjoista todellisiin ihmisiin ja kriisitilanteisiin, ymmärrys leikkausten vaikutuksista muuttuu olennaisesti.
Suomessa on useita järjestökentän toimijoita, joiden työ on suorassa yhteydessä kansalaisten turvallisuuteen ja oikeusturvaan. Yksi esimerkki on Suomen Lentopelastusseura, joka ylläpitää valtakunnallista ilmapelastusvalmiutta yli 650 vapaaehtoisen ja kymmenien ilma-alusten voimin.
Toiminta tukee viranomaisia kadonneiden etsinnöissä, metsäpaloissa ja onnettomuuksissa — ja perustuu ympärivuorokautiseen valmiuteen, jonka ylläpito vaatii koordinaatiota ja osaamista.
Silti tämän valmiuden rahoitus on ollut vaarassa katketa 300 000 euron vuositasolla; summalla, joka valtion mittakaavassa on mitätön, mutta jonka vaikutukset olisivat dramaattisia.
Toinen esimerkki on Rikosuhripäivystys. Sillä on oikeusministeriön antama julkinen palveluvelvoite huolehtia rikosuhrien tukemisesta ja EU:n rikosuhridirektiivin velvoitteiden täyttämisestä. RIKU kohtaa vuosittain yli 30 000 asiakasta – luku, joka kasvaa jatkuvasti.
Silti sen rahoitusta oltiin leikkaamassa viidenneksellä. Vaikka lopullinen leikkaus pieneni, viesti on selvä: järjestelmää voi heiluttaa päätös, jonka seuraukset näkyvät suoraan ihmisten saamassa palvelussa. Kun resurssit vähenevät, jonot kasvavat, saatavuus heikkenee ja osa uhreista jää kokonaan ilman apua.
Nämä esimerkit kertovat yhdestä asiasta: järjestöjen työ ei ole päälle liimattua hyväntekeväisyyttä, vaan osa Suomen toimivaa turvallisuus- ja oikeusjärjestelmää.
Sen arvo ei perustu siihen, että työ tehdään osin vapaaehtoisvoimin, vaan siihen, että vapaaehtoisilla on ympärillään rakenteet, joiden ansiosta he voivat toimia tehokkaasti.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminta on havainnollisin esimerkki. Kun hälytys tulee, sadat ihmiset saadaan liikkeelle lyhyessä ajassa. Tämä ei ole spontaani ilmiö, vaan seurausta vuosien koulutuksesta, harjoittelusta, viestinnästä, yhteystietojen ylläpidosta ja jatkuvasta koordinaatiosta.
Vapaaehtoisten työ on ilmaista, mutta järjestelmä, joka mahdollistaa heidän toimintansa, ei ole.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että järjestökentässä katsotaan tulevaisuutta nyt epävarmuuden kautta. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti on kantanut merkittävää koordinaatiovastuuta Vapepassa.
Jos tämä tuki heikkenee, alueellisille toimijoille jää suurempi vastuu valmiuden ylläpitämisestä. Tämä ei ole mahdoton haaste, mutta se vaatii uudenlaista ajattelua: selkeämpiä vastuita, vahvempaa koordinaatiota ja kykyä toimia entistä itsenäisemmin.
On reilua kysyä myös kriittisiä kysymyksiä. Onko järjestökentässä tarpeettomia hallinnollisia rakenteita? Tarvitaanko yli 100 000 euron palkkatasolla toimivia asiantuntijoita tai lobbareita? Missä kulkee raja välttämättömän koordinaation ja paisuneen hallinnon välillä? Nämä kysymykset on otettava vakavasti.
Mutta yhtä tärkeää on nähdä kokonaiskuva. Valtaosa järjestöjen työstä on poikkeuksellisen kustannustehokasta: pienillä resursseilla tuotetaan valtava määrä turvaa, tukea ja valmiutta, jota julkinen sektori ei pystyisi tuottamaan ilman moninkertaisia kustannuksia.
Kun leikkaukset kohdistuvat tähän rakenteeseen, ne eivät osu “hallintoon” vaan suoraan kykyyn auttaa.
Keskustelu leikkauksista ei voi jäädä vain taloudellisten sopeutusten tasolle. Kysymys on siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme.
Yhteiskunnan, jossa kriisin hetkellä apu löytyy nopeasti ja inhimillisesti – vai yhteiskunnan, jossa apu viivästyy tai jää kokonaan tulematta, koska valmiuden rakenteet oli purettu jo ennen kriisiä.
Lopulta leikkaukset eivät ole vain budjettipoliittinen viesti. Ne ovat arvovalinta. Ja niistä arvoista mitataan se, miten Suomi toimii silloin, kun joku todella tarvitsee apua.
Marko Kilpeläinen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/