Kun mikään ei riitä
Vihreitten tukemat luontojärjestöt ja ”vapaaehtoiset” ovat jälleen olleet syynäämässä ötököitä pohjoisen talousmetsissä ilmeisesti ministeri Mikkosen myötävaikutuksella. Valtio omistaa yhdeksän miljoonaa hehtaaria talousmetsiä, joista neljä miljoonaa on jo suojelun piirissä.
Ylen suosiolla avustuksella kyseenalaistetaan koko ajan Suomen metsien hoito, vaikka se on päivitetty vastikään.
Vielä ei ole vihreässä liikkeessä tajuttu, että hiilidiosidia sitovia ikimetsiä ei ole olemassakaan vaan tällaiset metsät ovat muuttuneet metaanipäästöalueiksi kuten Kanadassa. Metaani on todellinen myrkky ilmastolle.
Vanha totuus on, että pääkaupunkiseudun maailmanparantajat eivät näe metsää puilta. Jos suojelemme kaikki metsät, ei vastaavaa puuntuotannon mahdollistavaa tuloerää saada mistään. Suomalainen erinomainen metsänhoito palvelee Keski-Euroopankin maita hiilinieluna. Suurin osa Euroopan maistahan on tuhonnut metsänsä huonolla metsänhoidolla ja kivi- ja ruskohiilellä.
Toisaalta ihmetyttää, että Helsinki kippaa lumet, hiekat ja roskat Itämereen dieselilaivojen myllertäessä yötä päivää vettä, jotta liat leviäisivät laajemmalle. Ministeri Mikkonen ei ole ollenkaan huolissaan tästä.
Muualla maassa tälläinen toiminta on kielletty, mutta ei Helsingissä, jossa Vihreät pasteeraavat suureena vaikuttajana. Taloja halutaan rakentaa puistoihin viemällä helsinkiläisiltä viimeisetkin ”keuhkot”. Asfaltilla peitetään neliökilometrikaupalla hengittävää maata. Lapset eivät saa kosketusta oikeaan maaperään ja allergisoituvat.
Kaupunkien ”metsissä” vieraillessani metsänautintoa ei ole, koska ne ovat joko ryteikköjä tai täynnä hiilensidontaan kykenemättömiä puunkuvatuksia. Lisäksi niistä löytyy jos jonkinlaisia kaatopaikkoja.
Vapaaehtoisten tutkijoiden olisi kiireen vilkkaa alettava kartoittaa Helsingin ja muiden suurten kaupunkien nykyisellä toimintamallilla kuolemaan tuomittua biodiversiteettiä. Olisi erittäin tärkeää, että kaupunkien alueita aletaan mitä pikimmin ennallistaa tuhottujen eläinlajistojen palauttamiseksi kyseisille alueille. Jäkälät, naavat, erilaiset ötökät ja eläimet odottavat suojelijoitaan myös kaupunkiseuduilla.
New Yorkin kaupungin lämpötila on 12 astetta korkeampi kuin ympäröivän maaseudun. Sama suuntaus on todettu meilläkin. Kysymys kuuluu, että millainen vaikutus erittäin tiheään rakennetulla ympäristöllä on maapallon lämpenemiseen?
Kapunkien ilmasto on Ylen mittauksissa vain harvoin hyvä. Liikenteen ja kivihiilivoimaloiden pölyt pyyhkiytyvät pois vain kovalla tuulella, jolloin saadaan lukemaksi kenties tyydyttävä. Ilman suomalaisten metsänomistajien hyvin hoidettuja metsiä nämäkään hiilidioksidi- ja saastepäästöt eivät tulisi hoidetuksi.
Ilman hiilidioksidia ei tapahdu yhteyttämistä ja sitä kautta synny happea. Elintärkeä aine elämälle, mutta liiallisena tietysti haitallinen. Liiallisuus pätee niin metsäposkihanhiin, suurpetoihin, merimetsoihin ja hylkeisiin.
Lintuinfluenssa uhkaa taas aluettamme. Mikä tulee olemaan järkyttäviin kantoihin kasvaneen valkoposkihanhien osuus tämän taudin leviämisessä? Pahimmassa tapauksessa saamme taas ”kiittää” vihreitä ongelmien tietoisesta rakentamisesta suojelun nimissä suomalaiselle ruuantuotannolle.