Köyhien määrä järkyttää hyvinvointi-Suomessa
Suomessa, tässä lintukodoksikin kutsutussa menestyneessä teollisuusvaltiossa, on yli 700 000 toimeentulorajan alapuolella elävää ihmistä.
He taistelevat päivittäin puutteissaan. Puutteita on esimerkiksi terveydenhuollosta, ruuasta, vapaa-ajan toiminnasta, matkustelusta (myös julkisesta liikenteestä kotikaupungissa), lasten tai muiden läheisten tarpeista, omien unelmien toteuttamisesta, lääkkeistä ja ehkäisystä, silmälaseista, sosiaalisesta elämästä sekä lähes kaikista muista tarpeista.
Pandemia pakotti julkiset, yksityiset ja järjestötoimijat kehittämään etäpalveluja. Monet saavat niistä avun, mutta eivät kaikki. Osalla ei ole varaa laitteisiin ja yhteyksiin.
Digitalisaation eteneminen kietoutuu vahvasti yhteen köyhyyden kanssa. Siihen ei ole tehty mitään parannuksia. Se on vain eriarvoistanut lisää ihmisiä.
Kaikilla ei ole verkkoyhteyksiin ja laitteisiin varaa. Esimerkiksi toimeentulotukea tulisi käyttää digitaalisen osallisuuden mahdollistamiseksi. Digitaitojen, taloudellisten resurssien tai esimerkiksi pankkitunnusten puuttuminen, eivät saa estää palveluiden saamista.
Kriisit jatkuvat pandemian vähetessä Venäjän hyökkäyssodalla, siitä aiheutuvalla elinkustannusten nousulla ja kiihtyvällä ilmastokriisillä.
Jatkuva elinkustannusten, kuten peruskustannusten, ruoan, sähkön, lämmityksen ja liikkumisen merkittävä kallistuminen, sekä taloudellisen taantuman uhka, kääntää myönteisen kehityksen entistä huonommaksi.
Kaikkien kriisien vaikutukset osuvat muita vahvemmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Siksi nyt tarvitaan määrätietoista politiikkaa, jolla vähennetään köyhyyttä ja parannetaan kaikin tavoin heikoimmassa asemassa olevien asemaa.
Suomi on luvannut vähentää köyhyyttä 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä osana Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanoa. Tällä politiikalla jäädään pahasti jälkeen lupauksista. Vaikka siihen päästäisiin jää vielä n. 600 000 köyhää, jos ei heitä tule lisää!
Pandemian aikaisten väliaikaisten sosiaaliturvan korotusten ja laajennusten lisäksi perusturvaetuuksia on korotettu. Nämä eivät edes ole korvanneet kaikkia aiemmin tehtyjä leikkauksia eikä hintojen rajuja nousuja.
Kuilun reunalta pohjalle on pudonnut lisää huolestuttava määrä ihmisiä.
Etuuksien tasoa on korotettava ja tehtävä muutoksia, jotta niitä korottavat indeksit vastaavat jatkossa paremmin pienituloisten ihmisten keskimääräistä kulutusta.
Köyhyyden vähentämiseksi tarvitaan pitkäjänteisiä, ei tilapäisiä keinoja. Tarvitaann myös nopeita ja riittäviä toimia ensiapuna pahimmassa tilanteessa olevien auttamiseksi.
Etuuskorotusten pitää noudatta myös EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin sopimusta vähintäänkin minimivaatimuksten tasolla. Nyt siitä ollaan paljon jäljessä!
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.