Informaatiosodan uhrit: Tarja Halonen, Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen
Ruotsissa käydään sivistynyttä keskustelua mahdollisen Nato-jäsenyyden hyvistä ja huonoista puolista.
Suomessa on puolestaan käynnissä suoranainen informaatiosota. Sanan sijaa saavat vain Nato-jäsenyyden kannattajat. Jäsenyyden vastustajat pyritään jopa murhaamaan tai heidät vaietaan kuoliaiksi.
Kovimmat iskut on suunnattu niihin sosialidemokraatteihin, jotka ovat ansioituneet Suomen menestyksekkään perinteisen ulkopoliittisen linjan toteuttajina ja johtajina.
Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomioja on joutunut suoranaisen luonnemurhan kohteeksi. Hänen uskottavuuttaan on pyritty keinoja kaihtamatta horjuttamaan.
Toinen luonnemurhan kohteeksi joutunut sosialidemokraatti on ulkoministerin ja tasavallan presidentin tehtäviä ansiokkaasti hoitanut Tarja Halonen.
Saattamalla Halosen elämäntyö kielteiseen valoon pyritään leimaamaan kielteisesti koko se poliittinen linja, jota Suomi on viime sotien jälkeen vaikeissa oloissa toteuttanut.
Tätä käytetään perusteena Nato-jäsenyydelle ja jopa väitteelle, että Suomen olisi pitänyt liittoutua jo paljon aikaisemmin.
Minun osakseni on tullut kuoliaaksi vaikeneminen.
Olen toiminut ulkoministerinä yhtä kauan kuin Tuomioja, mutta lisäksi yli neljän vuoden ajan ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Myös kansanedustajana ja europarlamentaarikkona minulla on ollut Ukrainan kriisin eri vaiheissa yhtä ja toista sanottavaa.
Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen minulla on sekä käytännön kokemukseen että akateemiseen työhön perustuva vakaa kanta. Olen väitellyt tohtoriksi Suomen ulkopolitiikasta, ja minulla on kansainvälisten suhteiden dosentuuri Lapin yliopistossa.
Uuden Suomen Puheenvuorossa olen sentään saanut ajatuksiani julki, ja olen voinut esitellä niitä Alfa-TV:n Dissidentti-ohjelmissa.
Valtakunnallisten TV-kanavien uutis- ja ajankohtaisohjelmiin minua ei ole kutsuttu.
Torstaina 7.4. olin sentään Timo Haapalan haastateltavana Ilta-Sanomien nettiohjelmassa. Seuraavana päivänä julkaisin siitä blogin ”Esiinnyin televisiossa!”. Lehti markkinoi tallennetta ”Nato-änkyrän” haastatteluna.
Eiliseen A-studioon oli Nato-jäsenyydestä keskustelemaan kutsuttu kaksi muuta entistä ulkoministeriä, Erkki Tuomioja ja Timo Soini.
Timo Soini on yksi niistä entisistä ja nykyisistä poliitikoista, jotka ovat jo pitkään kannattaneet Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta esiintyvät nyt ikään kuin he olisivat tulleet tälle kannalle vasta Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi.
Soini on ollut Suomen Nato-jäsenyyden julkikannattaja ainakin vuodesta 2008 lähtien, jolloin hän siitä Uuden Suomen haastattelussa kertoi.
Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleisesti sillä, että Venäjän hyökkäys on muuttanut meidän turvallisuusympäristöämme.
Tosiasiassa Suomen oma turvallisuusympäristö ei ole muuttunut. Pohjois-Euroopassa tilanne on säilynyt vakaana ja rauhallisena.
Suomen Nato-jäsenyyttä lähinnä ideologisista syistä jo pitkään ajaneet poliittiset voimat käyttävät Venäjän hyökkäystä verukkeena asiansa ajamiseen. Muita tällä väitteellä johdetaan harhaan.
Tämä on ollut nähtävissä myös Keskustan puitteissa, kuten maanantaina julkaisemassani blogissa kerroin.
Tänään julkaistaan hallituksen selonteko turvallisuusympäristön muuttumista.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka turvallisuusympäristön muuttumista kuvataan ja kuinka Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden ja muiden vaihtoehtojen vaikutuksia käsitellään.
Olen omalta osaltani käsitellyt perusteellisesti Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä blogeissani ”Suomen Nato-jäsenyydessä ei olisi mitään järkeä” ja ”Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyisi suuria riskejä”. Ne ovat edelleen ajankohtaisia.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka niissä esitettyjä tosiasioita ja näkemyksiä selonteossa käsitellään.
Vertailun vuoksi olen kaivanut jo ennakkoon esiin sen tiedotteen, jolla suomalaisia valistettiin vuonna 1994 Suomen EU-jäsenyyden vaikutuksista. Tiedote lähetettiin joka kotiin.
Tiedotteessa talous- ja rahaliitto esitettiin tulevaisuuden tavoitteena, jonka oli määrä myöhemmin johtaa yhden, yhteisen valuutan käyttöön.
Kuitenkin euroon siirtymisessä oltiin jo silloin pitkällä.
Suomi vietiin euroalueeseen ilman kansanäänestystä. Kun asia ratkaistiin eduskunnassa tiedonantomenettelyllä, vedottiin siihen, että jäsenyys euroalueessa oli sisältynyt vuoden 1994 kansanäänestykseen.
Tiedotteen mukaan useimmissa tutkimuksissa oli arvioitu, että taloudellinen hyvinvointi lisääntyy jäsenyyden oloissa enemmän kuin EU:n ulkopuolella.
Sitä ei kerrottu, että Suomi oli ollut vuoden 1994 alusta lähtien Euroopan talousalueen (ETA) jäsen ja jo saavuttanut jäsenyyden suurimmat edut pääsemällä tätä kautta EU:n sisämarkkinoille.
Jäsenyys EU:ssa on tuottanut meille suuria vaikeuksia ja mittavia taloudellisia menetyksiä, jotka näyttävät edelleen paisuvan.
Toivottavasti tänään julkaistava selonteko luo tasapuolisen ja luotettavan pohjan edessämme olevien vaihtoehtojen punninnalle.
Paavo Väyrynen