Historiaa 80 vuoden takaa
Helsingin Sanomien julkaisemassa Teema-lehdessä ”Jatkosota” on ruodittu kyseistä sotaa monelta kannalta. Tässä muuten ansiokkaassa kirjasessa yksi artikkeli on otsikoitu ”Parempi olla hiljaa”, tarkoittaen Suomen osuutta holokaustiin, venäläisten sotavankien kuolemiin ja Itä-Karjalan väestön huonoon kohteluun.
Tulkitsijana on historiantutkija Oula Silvennoinen. Siinä väitetään, että Suomi luovutti niiden kahdeksan kuuluisan luovutetun juutalaisen lisäksi yli viisisataa muuta. Esitetään myös, että venäläisistä sotavangeista kuoli suomalaisten huonon kohtelun takia 30 prosenttia, kun Saksassa heitä kuoli vain kymmenen prosenttia. Myös Itä-Karjalan väestöä kohdeltiin artikkelin mukaan kaltoin.
Nämä yhtälöt vaativat vähän kommenttia.
Juutalaisten tuhoamisen pääarkkitehti Heinrich Himmler vieraili Suomessa sota-aikana. Hänelle järjestettiin Suomen kierroksella niin laaja ja tiivis ohjelma, ettei hänellä ollut mahdollisuutta toimittaa juutalaisten luovuttamisasiaa. Jokaisessa pysähdyspaikassa oli hyvät ja kohteliaat tarjoilut. Himmler ei saanut ratkaisua asiaansa.
Mannerheimin määräyksestä juutalaiset sotilaat saivat pitää rintamalla omat telttakirkkonsa. Ja paikalla olleiden saksalaissotilaiden oli alistuttava tähän Mannerheimin määräykseen.
Kun sodan jälkeen paljastui Saksan toimittama juutalaisten joukkotuho, presidentti Mannerheim meni esikuntineen jumalanpalvelukseen juutalaisten synagogaan Helsingissä, tällä tavalla viestittäen, mitä mieltä hän oli.
Kuuntelin sodan aikana Suomen vihollisten kiellettyjä suomenkielisiä radiouutisia. Jälkeenpäin ihmettelin sitä, miksi näissä ei kerrottu juutalaisvainoista.
Suomeen tuli jatkosodan alussa 70 000 venäläistä sotavankia. Näin suureen vankimäärään ei oltu varauduttu ja maassa oli ankara ruokapula.
Mannerheim pyysi kansainväliseltä Punaiselta Ristiltä ruoka-apua sotavangeille, mutta sitä ei saatu. Suomessa oli silloin viljaa vain 25 päiväksi, mutta sitä ei silloin kerrottu.
Olimme Saksan tuonnin varassa. Saksa antoi ruokalähetyksiä vain tipoittain, pitäen näin Suomen komentonsa alla.
Kevättalvella 1942 Suomen ruokahuolto oli erittäin kriittinen, kun laivat juuttuivat jäihin. Silloin maatiloilta otettiin pakko-otolla siemenviljasta puolet yleiseen kulutukseen.
Tiedän tämän, koska olen silloin joutunut hoitamaan maatilamme asioita. Meille tämä aiheutti sen, että neljä hehtaaria jäi kylvämättä, kun siemen loppui. Ja pelto rikkaruohottui pahasti. Emme saaneet sitä enää heikoilla voimilla kunnolla viljellyksi.
Jouduin tätä asiaa selvittämään sodan jälkeen rappiotilalain mukaan maanlunastuslautakunnan tuomarille, edelleen alaikäisenä.
Maatiloilla oli silloin ankarat elintarvikkeiden tuotantovelvoitteet, joihin lisättiin vielä vankeusrangaistusuhka. Saimme nämä tuotantotavoitteet jotenkin täytetyiksi, mutta se vaati myös kaikkien lasten työpanoksen.
Sotavankeja kuoli nälkään, koska maassa oli ankara ruokapula. Myös siviilejä kuoli silloin heikon ravinnon ja sairauksien takia. Keltatauti raivosi myös siviilien kohdalla ja siviilejä ja sotilaita kuoli tähän tautiin. Suomen kansa laihtui silloin seitsemän kiloa henkeä kohti.
Itä-Karjalassa Suomi järjesti noin viisikymmentä kauppaa auttamaan siviiliväestöä.
Jos muistan oikein, niin tämän kauppaketjun nimi oli Kauppakulma Vako, tai jotain sinne päin. Tavaran toimittivat Suomesta SOK, OTK, Kesko ja Tuko yhteisellä sopimuksella ilman kilpailua. Puolustusvoimat hoiti kuljetukset.
Itä-Karjalan siviiliväestöllä oli silloin paremmat olot huollon puolesta kuin ennen miehitystä. Tämä Itä-Karjalaan toimitettu tavara heikensi Suomen omaa huoltoa.
Sodassa tapahtuu aina myös raakuuksia, mutta Suomi ei ollut Natsi-Saksa. Suomella ei ollut mitään mahdollisuutta välttää jatkosotaa.
Historiantutkijoiden itseruoskinnan sijaan pitäisi tutkia sitä, kuinka Suomen siviilielämä selvisi silloin naisten ja lapsityövoiman avulla.
Suomella ei ole mitään hävettävää. Suomi taisteli yksin olemassaolostaan suurvaltojen puristuksessa.
Suomen pelastivat suomalaiset sitkeät miehet, joita johtivat vastuuntuntoiset päättäjät. Jos näin ei olisi ollut, meidät olisi hajotetttu Neuvostoliittoon ja meitä ei olisi enää olemassa.
Historian tulkinnassa tulee virhe, jos tulkinta irrotetaan tapahtumien ajasta.
Kauno Pietilä
Kalanti