Halpaa vai aitoa ruokaa?

Mielipide

Lehdistö todistelee, että Suomessa on Euroopan kalleinta ruokaa. Kauppa vaatii teollisuudelta edullisempia tuotteita.

Kauppa teettää usein ulkomailla edullisempiä Pirkka- ja Rainbow-tuotteita.

Teollisuus vaatii tuottajilta edullisempaa raaka-aineitta. Asiakkaat vaativat kaupalta edullista ruokaa, pidempiä päiväyksiä, helppoa ostettavaa.

Asiakkaat sanovat, että ruoka on kallista ja kuitenkin he heittävät ostamastaan ruuasta lähes 30 prosenttia pois, roskikseen.

Koskaan aiemmin emme ole käyttäneet niin vähän käytettävissä olevista tuloistamme ruokaan.

Kotimainen maatalous on ahdingossa. Tuontituotteiden osuus kasvaa. Kauppa kehuu tuloksillaan. Vuosien ajan maatalousministerit lupaavat vuoron perään selvittää suomalaisen ruokaketjun salat. Mitään merkittävää ei ole tapahtunut.

Miksi kauppa ja kuluttajat eivät hehkuta ja vaadi laatua, makuja, läpinäkyvyyttä, lisäaineettomuutta, vähemmän E-koodeja, ruokaketjun oikeudenmukaisempaa tulonjakoa, puhdasta kotimaista ruokaa?

Kun luette ruotsalaisen Mats-Eric Nilsonin kirjan ”Aitoa ruokaa”, tiedätte mihin tämä yksistään hinnasta puhuminen johtaa ja miksi aidosta, kotimaisesta ruuasta kannattaa maksaa enemmän.

Yksinkertainen esimerkki, miten maatalouden ahdinkoa voitaisiin helpottaa: Kotimaisen, laadukkaan tuotteen hintaa kaupassa nostetaan esimerkiksi 5 sentillä tai 2 prosenttia ja se lisähinta tuloutetaan tuottajalle – ei kaupalle, ei teollisuudelle.

Lisähinnan suuruuden määrää tuottajan kustannusten kasvu.

Tarkastelu voidaan tehdä vuosittain, satokauden jälkeen.

Teollisuus ja kauppa kyllä osaavat pitää huolen omista hinnoistaan.

Uskon että asiakkaat tämän hyväksyvät, kun tietävät, että korotus menee suoraan alkuperäiselle, kotimaiselle tuottajalle.

Tällä toimenpiteellä turvataan kotimaisen ruokatuotannon tulevaisuus ja Suomen omavaraisuus.

Pekka Rusila

Lahti