AdBlue ei sovi pohjoiseen
Eurooppa on laaja maanosa, eikä sama sääntely sovi jo erilaisten luonnonolojenkaan vuoksi aina kaikkialle. Yksi hyvin selkeä esimerkki tästä on niin sanottu AdBlue-sääntely, josta olen useita kertoja puhunut, kirjoittanut ja lähettänyt kirjallisia kysymyksiä EU:n komissiolle.
Dieselmoottoreihin lisättävä AdBlue-aine kun ei kestä kovempia pakkasia. Aine alkaa jähmettyä ja kristallisoituu kovilla pakkasilla lopulta jäätyen. Tällöin koneita ei voi käyttää tai uhkana on moottorien rikkoontuminen, mistä lappilaiset korjaamoyrittäjät ovat haastatteluissa kertoneetkin.
Kuljetusyrittäjät, maatalousyrittäjät ja muut dieselmoottoreita työssään käyttävät eivät voi meidän arktisissa oloissamme odottaa pakkasten päättymistä. Tänä talvena Pohjois-Suomessa on jälleen koettu pitkiä pakkaskausia.
Jokainen ymmärtää, että olosuhteet ovat täysin erilaiset suurimmassa osassa Eurooppaa kuin meillä. Oman jännitteensä Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa asiaan lisää vielä se, että rajan takana Norjassa, joka ei ole EU-maa, sääntely on erilaista.
Tavoite tällä lisäaineella on tietenkin oikea, päästöjen vähentäminen, mutta tämä kyseinen aine vaatisi kuitenkin poikkeuksia arktisille alueille, koska se ei yksinkertaisesti toimi täällä.
Järjestin parlamentissa viime viikolla yhdessä toisen pohjoisen mepin, Vasemmistoliiton Merja Kyllösen kanssa yhteisen pohjoisen liikenneväyliä ja logistiikkaa käsittelevän tilaisuuden. Tilaisuus toteutettiin yhteistyössä FinMobilityn, MTK:N, INFRA ry:n ja Linja-autoliiton kanssa.
Olen iloinen, että saimme tilaisuuteen myös komission edustajia. Yksittäinen meppi tai edes koko parlamentti ei pysty yksinään tätä asiaa muuttamaan, mutta omalta osaltani teen kaiken voitavani, että komissio tekee asian vaatimat säädösmuutokset.
Tuossa tilaisuudessa asiaa havainnollistettiin hyvin konkreettisesti näyttämällä, miten AdBlue-seokselle käy pakastimessa. Se jäätyy.
Komissiohan on jo aiemmin myöntänyt ongelman olevan olemassa, mutta palloa on heitetty liikaa vain teollisuuden suuntaan ja odotettu uusien lisäaineiden kehittämistä. Eikä toimivia ratkaisuja ole ollut mahdollista hyödyntää ilman EU-tason tyyppihyväksyntää.
Vaikka uusi ja parempi aine saataisiin markkinoille, pitäisi myös autonvalmistajien hyväksyä se moottoreihinsa käytettäväksi.
Etenkin nykyisinä aikoina jokaisen tulisi ymmärtää huoltovarmuuden tärkeys. Koko EU:n alueella, myös pohjoisessa, liikenteen tulee toimia, autojen ja tavaroiden kulkea.
Tällainen pohjoisen olosuhteissa toimimaton sääntely tekee EU:sta naurunalaisen. Siksi komission pitäisikin hoitaa asia mitä kiireellisimmin kuntoon, ettei jälleen ensi talvena olla samassa tilanteessa kiroilemassa rikkoutuneiden auton moottoreiden kanssa.