Keskusta ja maaseutu
Keskustaa rasittaa vastaamaton kysymys: miten puhua maaseudusta? Aihetta varotaan, koska tiedossa on, että hyvin suuri osa kaupunkilaisväestöstä pitää keskustaa maaseudun puolueena ja siten oman poliittisen valintavalikkonsa ulkopuolisena vaihtoehtona. Toisaalta pelkästään maaseudun puolueeksi julistautuva puolue luopuisi yleispuolue-olemuksestaan ja jäisi suppeiden erityisintressien ja supistuvan kannatuksen kierteeseen.
Yhden mausteen soppaan antaa PS, joka julistaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa, että keskusta on hylännyt maaseudun. No, nyt on nähty, mitä PS maaseutua kehittävästä politiikasta ymmärtää. Vielä on muistettava vahva järjestörealiteetti MTK, joka taloudellisesti vauraana etujärjestönä suoraan sanoen on kaikissa maaseutukysymyksissä keskustaa edellä. Tietovirta kulkee MTK:sta keskustaan, ei toisin päin. Myös Maaseudun Tulevaisuuden toimituspolitiikka vaikuttaa keskustaan enemmän kuin puolueen oma viestintä.
Mutta jos keskusta ei ole keskustalainen, henkisesti koko maan näkevä, ei puolueelle jää toiminnan oikeutta. Keskustan tekee keskustaksi se muu ja yleisempi. Poliittisen aktiivisuuden tunnepohja on aina henkilökohtainen, mutta se jalostetaan yhdessä keskustalaiseksi kokonaisohjelmaksi.
Ei pitäisi olla vaikeatakaan selostaa, mikä on maaseudun osa yhteiskunnan kokonaisuudessa. Lähtökohta on yhteiskunnan sisäinen työnjako.
Maaseutu tuottaa erilaisia luonnontuotteita sille kansanosalle, joka ei viljele maata. Maaseutu on kulttuuriekosysteemi, joka ylläpitää uusiutuvuutta. Se on siis fossiilisten panosten vastakohta. Ja kolmanneksi, maaseutu on vapaan asumisen aluetta, jossa ihminen saa toteuttaa lajiolemustaan, yhteyttä maahan.
On kiistämätöntä poliittista historiaa, että keskusta syntyi maalaisväestön liitoksi, sen oikeuksia puolustamaan ja tasavaltaa rakentamaan. Mutta jo sekä Santeri Alkio että Johannes Virolainen määrittelivät puolueen keskustapuolueeksi. He näkivät, että ruralistisesta mobilisaatiostaan huolimatta keskustaliike oli aatteellisesti laajempi, edistysmielinen ja ohjelmallisesti kolmatta vaihtoehtoa edustava suuri puolue.
Perimmältä luonteeltaan keskusta on keskustaliberaali puolue, vaikka sanaa ”liberaali” ei aina ymmärretä sen valtio-opillisessa merkityksessään. Kovin usein sanaa liberaali karsastetaan syyttä ja melkein yhtä usein sitä vääristellään.
Jos keskusta ei ole keskustaliberaali, mitä se on? Vapausoikeuksia purkava, uudistuksia vastustava? Tälläkin hetkellä maaseudun oikeuksien edistäminen tarkoittaa suurten uudistusten ajamista. Ei nykyistä hitaan kuihtumisen puolustamista.
Ongelma on se, että keskusta ei osaa tuottaa tai etsiä riittävästi sellaista maaseutuymmärrystä, jota muut väestönosat ymmärtäisivät.
Täältä Vanajaveden takaa katsoen ongelma ei ole siinä, etteikö keskustan imago olisi riittävän maalainen. Ongelma on se, että keskusta ei osaa tuottaa tai etsiä riittävästi sellaista maaseutuymmärrystä, jota muut väestönosat ymmärtäisivät.
Pari esimerkkiä. Vastikään on julkaistu teos Monikerroksinen maaseutu (Gaudeamus), jossa tutkijanäkökulmasta on katsottu nykyisen maaseudun todellisuutta ja tunnekerroksia. Tietävätkö keskustalaiset koko kirjaa?
Ottaisin tähän yhteyteen myös sellaisen symboliasian kuin virtavedet, s.o. pienten koskien ennallistamisen kalakantojen auttamiseksi. Tämä aihe koskettaa laajalti ihmisiä. On vaikea ymmärtää, miksi keskusta on asiassa täysin passiivinen.
Kolmas esimerkki voisi olla kaupunkien metabolismi eli ”aineenvaihdunta”. Jos haluamme sanoa kaupunkien tulevaisuudesta jotain tärkeää, tulisi tätä asiaa tutkia taustanaan fossiilisista polttoaineista luopumisen pakko.
Paljon auttaisi, että keskusta vuorollaan, hallituksessa ollessaan huolehtisi kylätoimintaliikkeen tai valtakunnallisen maatalousmuseon rahoituksen pysyvästä turvaamisesta. Nämä instituutiot elävät n.s. samassa horisontissa kuin keskustakin. Ne tuottavat ymmärrystä modernista maaseudusta.
Valtionavusta huolehtiminen ei politisoisi niitä, mutta vahvistaisi julkisen keskustelun näkökulmien moniäänisyyttä. Maalla asuu yhä koulutetumpaa väkeä ja hidas paluumuutto on alkanut turvallisuuspainotusten myötä.
Siihen luotan, että maataloudesta elävät tunnistavat keskustassa yhteiskunnallisen arvoyhteisönsä. Jos viljelijä ei tunnista keskustaa puolueekseen, hänen yhteiskunnallisen tajunsa ei toimi.