Kohtuullisuus muistettava ilmastotoimissa
MTK:n puheenjohtaja sanoi taannoin selkeästi, että on viljelijän etu olla mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Maanviljelijä on riippuvainen sääolosuhteista ja huono satovuosi näkyy huonona tilinä.
Keskusta ei maalaa synkkiä kuvia maailmanlopusta tai kiellä tieteellistä tosiasiaa nimeltä ilmastonmuutos vaan olemme mukana ratkaisemassa ilmiöön liittyviä kysymyksiä.
Meille on tärkeää, että asiat tehdään oikeudenmukaisesti ja alkutuottajia syyllistämättä.
Maailman hyväosaisena valtiona meillä on toki velvollisuus näyttää muille maille esimerkkiä myös ympäristöasioissa. Tässäkin on kuitenkin säilytettävä kohtuullisuus.
Varsinainen vaikutustyö tehdään niissä pöydissä, jonka äärelle ovat kokoontuneet maailman suuret valtiot. Nämä maat ovat niitä suurimpia päästöjen aiheuttajiakin.
On tärkeää, että Suomi hoitaa oman osansa. Olemme mukana vaikuttamistyössä ja edistämässä ilmastoteknologian käyttöönottoa.
Olen kansanedustajan työssä päässyt tutustumaan lähemmin, minkälaista on harjoittaa maataloutta tämän päivän Suomessa. Minulle on välittynyt kuva hätätilasta.
Tuotantovaatimukset ovat huippuluokkaa, johon Suomen tunnolliset tuottajat pyrkivät.
Pienet tilat eivät ole enää kannattavia, kaiken pitää olla suurta ja jatkuvasti tiukentuvien määräysten mukaisia. Tämä tarkoittaa isoja investointeja – yleensä velkarahalla. Maatalouden heikko kannattavuus ja velkainvestoinnit ovat uuvuttava yhdistelmä.
Olemme Suomessa tottuneet pitämään korkeaa omavaraisuusastetta itsestään selvyytenä. Karmea tosiasia on, että viikoittain yhä useampi tuottaja lopettaa heikon kannattavuuden ja työuupumuksen vuoksi, eikä uusia tule tilalle.
Tilanteen pahentuessa kansallinen ruokaturvamme ja huoltovarmuutemme ovat uhattuina.
Tuottajat tietävät, että suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa, mutta poliittinen ilmapiiri heitä kohtaan on vihamielinen. Tietyt poliittiset ryhmät pyrkivät heidän mielestään silmiin pistävän innokkaasti lannistamaan suomalaisen talonpojan.
Tämä on monen tuottajan suulla esiin tuotu tuntemus.
Tilanteen pahentuessa kansallinen ruokaturvamme ja huoltovarmuutemme ovat uhattuina.
Sitä paitsi meidän pitäisi varautua tuottamaan ruokaa myös muulle maailmalle, sillä ilmastonmuutoksessa maamme elinolosuhteet näyttäisivät säilyvän siedettävinä.
Toivonkin, että kaikki eduskuntaryhmät olisivat kiinnostuneita alkutuottajien jaksamisesta.
Mitä kuuluu meidän tuottajille, mitä kuuluu suomalaiselle ruuantuotannolle ja mikä on suomalaisen maatalouden tulevaisuus?
Näihin toivoisin saavani vastaukset erityisesti ympäristöministeriltä.
