Keskusta on ollut aloitteellisin visiopuolue 2000-luvulla
Missä luuraavat puolueiden innostavat visiot tulevaisuuden yhteiskunnasta? Tästä aiheesta kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa (12.5.) toimittaja Esa Mäkinen. Aihe on tärkeä ja se jäi takaraivoon kaivelemaan. Paristakin syystä.
Ensinnäkin jaan toimittaja Mäkisen huolen puuttuvista visioista. Politiikasta on tullut hallinnointia, jossa poliittisen puolueen tärkein uskottavuuden mittari on valtion budjettipolitiikan kiemuroiden tunteminen. Tästä tehtävästä parhaiten suoriutuvat ansaitsevat valtionhoitajapuolueen arvonimen.
Talous on vakava asia, mutta vain väline ihmisten hyvän arjen ja tulevaisuuden toteuttamiseksi. Visioiden puute ja politiikan nopea tempo on laskenut katseen varpaisiin ja tehnyt politiikasta lyhytjänteistä. Isot ja pienet asiat menevät sekaisin. Pienet asiat vaikuttavat nopeasti, mutta suuret mullistavat yhteiskuntaa. Suuria ei vain huomata ja jälki on sen mukaista.
Visiot pitäisivät puolueiden ja päättäjien katseen kaukana ja kunnianhimon korkealla. Samalla ne loisivat (toivottavasti) innostavia kuvia paremmasta tulevaisuudesta ja muistuttaisivat yhteisten asioiden parissa työskenteleviä siitä, mitä kohti oma työ osana suurempaa joukkoa tähtää. Väen kiihotusta. Toivon luontia.
Omintakeisella tulevaisuuskuvalla varustettu puolue voisi houkutella nykyistä enemmän politiikan pariin myös rohkeita visionäärejä ja idealisteja.
Olen Hesarin Mäkisen kanssa myös eri mieltä. Mäkiseltä oli kovin valikoitu lista pääministereiden esille nostamia visioita. Osa huomiosta kohdistuu pääministeri Matti Vanhasen toimintaan ja hänen ilmeisesti Rukan lumilla syntyneeseen ajatukseensa eläkeiän nostosta. Tämähän ei ollut varsinaisesti poliittinen visio – ja tokkopa sellaiseksi sitä oli tarkoitettukaan.
Vanhasen esitys puutarhakaupungeista sen sijaan jo on. Yhdellä esityksellä haettiin uutta asentoa ihmisten arjen vapauteen, luontosuhteeseen ja paikallisyhteisöjen vahvistamiseen. Avauksessa oli poliittista dynamiittia – ja olipa se myös suurimman osan suomalaisista kannattama. Samalla Vanhanen visioi todeksi vanhaa vaalisloganiaan: Ihmisen ja luonnon puolesta.
Omintakeisella tulevaisuuskuvalla varustettu puolue voisi houkutella nykyistä enemmän politiikan pariin myös rohkeita visionäärejä ja idealisteja.
Mitä tulee ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun ja kestävään siirtymään, keskusta on jo pitkään ajanut siirtymistä kohti kiertotaloutta, kestävää biotaloutta ja kohtuutaloutta. Enemmän kiertotaloutta ja vähemmän kerskakulutusta. Irti fossiilisista raaka-aineista – kohti uusiutuvia. Vahvempaa paikallistaloutta ja vähemmän herkkiä, globaaleja toimitusketjuja.
Kyseessä olisi perustavanlaatuinen muutos yhteiskunnan – siis ihmisten – ja talouden toimintatavassa. Tätä linjaa keskusta on ajanut sekä hallituksessa että oppositiossa.
Nostetaanpa nyt vielä esille myös keskustan esitys kotikunta–maakuntamallista, joka olisi täydessä loistossaan vielä paljon yksittäistä sote-uudistusta laajempi kokonaisuus ja askel kohti desentralisaatiota – hajautettua yhteiskuntamallia.
Uutena tavoitteena keskustan sopisi nostaa esille mahdollisuuksia ihmisten itsensä kehittämiselle ja toteuttamiselle. Materiaalisen elintason nousu tuskin tekee ketään enää nykyistä merkittävästi onnellisemmaksi (köyhyyden torjunta on asia erikseen), mutta aineettomista asioista uuden onnen eväitä voisi löytyäkin. Tästä esimerkiksi käy vaikkapa yhteisöllisyyden vahvistaminen yhteiskunnassa.
Lopuksi: Vastuu visiottomuudesta on myös politiikkaa käsittelevällä medialla. Vaaditaanko puolueilta esityksiä? Ja mikäli korkealentoisia esityksiä tehdään, minkälaisella otteella ne toimituksissa käsitellään? Jos poliittisen puolueen aidosti kunnianhimoista esitystä yritetään mahduttaa valtiovarainministeriön julkisen talouden sopeutussuunnitelmaan, ei visioiden tarkoitusta ymmärretä ja niiltä viedään keskustelusta happi.
Toki mediaympäristön muutos avaa uusia mahdollisuuksia ja käyttöarvoa rohkeille avauksille ja visioille: kun julkisen keskustelun portinvartijat ovat vähentyneet, puolueilla on mahdollisuus suoraan yhteyteen yleisönsä kanssa. Nykyisin kansalle voidaan tarjoilla aito, sadan prosentin vaihtoehto ilman kulmien pyöristämisiä.
Innostava näky tulevasta. Visio.