Valokuitu joka savuun vai miten? – lisääntyvä monipaikkaisuus sävyttää monen pikkukunnan infra- ja palvelupohdintoja
Monessa kunnassa pohditaan alkavalla uudella valtuustokaudella esimerkiksi etätyötilojen lisäämistä, palveluiden joustavaa järjestämistä sekä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksien parantamista erityisesti monipaikkaisen asumisen näkökulmasta.
Useilla paikkakunnilla on jo kuluneen koronavuoden aikana pähkäilty infraratkaisuja etätyöläisten työedellytyksien parantamiseen. Etätyötiloja tarvittaisiin jo lisää, ja laajakaistaverkon kehittämiselle olisi isoja tarpeita.
Tämä on tilanne Puumalassa Etelä-Savossa. Kunnanjohtaja Niina Kuuva sanoo, että laajakaistainvestoinnit ovat pienelle kunnalle todella suuria.
– On epärealistista ajatella, että me kuiduttaisimme täällä joka savun. Vaan sen pitää olla todella valikoitua ja tarpeen mukaista, mihin laajakaistahankkeita lähdetään vetämään, Kuuva sanoo.
Palveluiden osalta ratkottavana on muun muassa se, miten niitä pystytään tarjoamaan joustavasti osa-aikaisesti paikkakunnalla asuville ja toisaalta mihin ylipäänsä voidaan venyä.
Tähän liittyvät myös kaavoituksen ratkaisut: etenkin kun kiinnostus myös pysyvämpään asumiseen on monella mökkipaikkakunnalla on kasvussa, joudutaan pohtimaan, millaisilla alueilla voidaan vakituisesti asua.
Näitä pohdintoja käydään esimerkiksi Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa.
– Meillä on valtavasti saaria joissa on asutusta, ja ne ovat keskellä Saaristomerta. Meidän täytyy avoimin mielin käydä sitä keskustelua, mitä velvoitteemme ovat ja miten ne venyvät, sanoo Kemiönsaaren kunnanjohtaja Erika Strandberg.
Etenkin pelastus- ja turvallisuuspalveluiden, mutta myös koulun, päivähoidon ja vanhusten kotihoidon palveluiden järjestämistä on pohdittava tältä pohjalta.
Monipaikkaisuutta koskevaa valtioneuvoston tutkimushanketta Luonnonvarakeskuksen osalta vetävä tutkimusprofessori Hilkka Vihinen sanoo toivovansa, että valtuustoissa pohdittaisiin aihetta laajemminkin kuin siitä näkökulmasta, miten monipaikkaisuus vaikuttaa tiettyyn palveluun tai kustannuserään.
– Miten liikkuvuuden ja osa-aikaisen asumisen ja toiminnan lisääntyminen vaikuttaa, se on iso strateginen kysymys, joka heillä on edessään, Vihinen sanoo.
Erityisesti isojen asutuskeskusten läheisyydessä sijaitsevilla järvi- ja rannikkoseuduilla, joissa kysyntää monipaikkaiseen asumiseen on paljon, tulisi miettiä, millaista monipaikkaista asumista halutaan mahdollistaa.
– Halutaanko sinne vain mahdollisimman paljon monipaikkaista asumista vai halutaanko rajata niin, että se on maisemaa kunnioittavaa ja ekologisesti kunnianhimoista. Pitää myös hyvin nöyrästi ottaa huomioon paikalliset toimijat, mitä he toivovat omalta alueeltaan ja mitä he voivat tehdä ihmisten ottamiseksi hyvin vastaan, Vihinen sanoo.
Osa-aika-asumisen lisääntyessä ympärivuotisena on kunnissa mietittävä myös osallistumisen mahdollisuuksia aiempaa laajemmin.
Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä toimii Kuntaliiton pienten kuntien verkostossa varapuheenjohtajana. Hänen mielestään on tärkeää tiedostaa, että alue voi hyötyä myös etätyöläisten ja osa-aika-asukkaiden osaamisesta ja verkostoista.
– Valtuutettujen pitää olla myös henkisesti valmiita siihen, että nämä monipaikkaiset ihmiset kenties esittävät ideoitaan ja tulevat mukaan kunnan kehittämiseen.