Ilmavoimien pääsotaharjoituksessa on mukana kymmenen tukikohtaa – Uusi varalaskupaikka otettiin käyttöön Rissalan kupeessa
Ilmavoimien hajautettu ja liikkuva taistelutapa perustuu varsinaisiin tukikohtiin, siviililentokenttiin sekä maantietukikohtiin, joita kutsutaan myös varalaskupaikoiksi.
Varalaskupaikkoja on syrjäisillä paikoilla, mutta myös kaikkien Ilmavoimien päätukikohtien yhteydessä.
Karjalan lennoston yhteyteen Rissalassa valmistunut Jännevirran varalaskupaikka otettiin toden teolla käyttöön tällä viikolla.
Kuopiosta Joensuuhun vievälle valtatie 9:lle rakennettu kiitotie valmistui jo vuosi sitten, kertoo lennoston komentaja, eversti Tomi Böhm.
– Silloin katkaistiin liikenne vain parin tunnin ajaksi ja kokeiltiin siihen yhdellä koneella läpilasku, Böhm kertoi STT:lle alkuviikosta.
Nyt käynnissä olevan Ilmavoimien Protective Fence 26 -pääsotaharjoituksen yhteydessä ajoneuvoliikenne tiellä katkeaa viikoksi, kun suomalaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset hävittäjät testaavat varalaskupaikan toimivuutta sekä soveltumista operatiiviseen toimintaan.
– Katsotaan, olemmeko tehneet operatiiviset suunnitelmat oikein. Jos emme ole, niin sitten vähän säädetään ja tehdään jatkossa paremmin, Böhm kuvailee tavoitteita.
Komentaja myöntää saaneensa palautta siitä, että vilkkaasti liikennöidyn tien sulkemisesta päiväkausiksi aiheutuu siviiliväestölle haittaa.
Hälytysajoneuvot tosin päästetään ajamaan varalaskupaikan vierestä ja koulukyydit lyhyen kiertotien kautta myös harjoituksen aikana.
Böhm uskoo, että poikkeusjärjestelyille riittää lopulta ymmärrystä. Vaihtoehtoakaan ei ole, sillä nousu- ja laskupaikan toimivuutta ei voi jättää testaamatta.
– Se on meille välttämätöntä, eikä harjoituksen siirtäminen eteenpäin ole mahdollista. Nyt se on tehtävä, Böhm sanoo.

Protective Fence 26 -harjoituksessa on mukana noin 4 100 sotilasta ja yli 40 lentokonetta Suomesta, Ranskasta, Hollannista ja Ruotsista.
Jännevirran varalaskupaikan asfaltin pitoa testaavat Ilmavoimien Hornetien lisäksi muun muassa ranskalaiset Rafale- ja Hollannin F-35-hävittäjät, joista viimeksi mainittuun konetyyppiin Suomessakin ollaan siirtymässä.
– Odotan kyllä todella mielenkiinnolla, millaisia kokemuksia tästä saadaan puolin ja toisin. Hollantilaiset pystyvät näyttämään meille, miten koneella operoidaan. Toisaalta me voimme vähän auttaa heitä näissä Pohjolan olosuhteissa, Böhm kertoo.
Pääsotaharjoituksen ajoittuminen marraskuuhun ei ole hänen mukaansa sattumaa, vaan olosuhteista halutaan tarkoituksella vaikeat. Jos toiminta onnistuu pimeällä ja jäätävissä oloissa pilvien ollessa matalalla, onnistuu se todennäköisemmin muulloinkin.
Protective Fence -harjoituksessa on mukana kymmenen tukikohtaa: päätukikohdat eli Rissala, Tikkakoski, Pirkkala ja Rovaniemi, viisi muuta Suomessa sijaitsevaa lentokenttää sekä Kallaxin tukikohta Ruotsissa. Se toimii harjoitukseen osallistuvien Gripen-hävittäjien tukikohtana.
Böhmin mukaan tukikohtien suuri määrä ja erittäin laaja harjoitusalue takaavat sen, etteivät vaikeatkaan sääolot estä harjoittelua.
– Jostain löytyy aina sen verran hyvää säätä, että operaatiot pyörivät, hän vakuuttaa.

Harjoituksessa lennetään rauhanajan turvallisuusmääräysten puitteissa, mutta Böhmin mukaan ne on viritetty sellaisiksi, ettei niistä voisi sodankaan oloissa paljoa lipsua.
– Kyllä meidän pitää myös poikkeusoloissa tietty turvallisuusmarginaali säilyttää, ettemme tuhoaisi kalustoa omalla toiminnallamme, hän perustelee.
Huonon sään vaikutusten minimointi on yksi tavoite, johon Ilmavoimien hajautelulla ja liikkuvalla taistelutavalla pyritään.
Toinen ja ehkä se tärkeämpi on vihollisen toiminnan vaikeuttaminen. Mahdollisten tukikohtien suuren määrän takia vihollisen on vaikeampi selvittää, mihin aktiivinen kalusto ja henkilöstö on kulloinkin keskitetty.
Böhmin mukaan pohjoiset olosuhteet ja monille vieras suomalainen taistelutapa houkuttelevat muiden maiden ilmavoimia harjoittelemaan Suomeen.
– Meillä hajautettu ja liikkuva taistelutapa on ollut ihan välttämättömyys koko ajan. Sitä on muokattu meidän olosuhteisiin, ja olemme hioneet sen 80 vuodessa aika hyvälle mallille, Böhm arvioi.
Valtateillä syrjässä sijaitsevat varalaskupaikat ovat tuttuja monille autoilijoille, mutta miksi niitä tarvitaan myös aivan lentokenttätukikohdan kupeeseen? Böhmin mukaan kyse on toiminnan jatkuvuuden varmistamisesta.
– Jos päätukikohdan kiitotielle onnistuttaisin joku reikä tekemään, emme jää silti tukikohdan vangeiksi, vaan pääsemme ilmaan ja laskeutumaan varakiitoteiltä, komentaja selittää.
Kuopiosta Joensuuhun autoileva saattaa myös ihmetellä sitä, että Karjalan lennoston varakiitotien toisessa päässä on varsin korkea Jännevirran ylittävä silta.
Böhmin mukaan sillasta ei ole haittaa, koska se ei ole aivan samassa linjassa itse kiitotien kanssa.