Hallituksen lisäleikkaukset kalvavat järjestöjä – "Ministeri leimaa ja väheksyy koko kenttää"

Järjestöleikkaukset

Huolettaahan se, Oulun seudun Muistiyhdistyksen toiminnanjohtaja Paula Ylikulju myöntää.

Kyse on hallituksen suunnittelemista lisäleikkauksista järjestöille, joihin myös Muistiyhdistys lukeutuu. 

Hallitus on jo aiemmin päättänyt leikata järjestöjen yleishyödyllisistä avustuksista 140 miljoonaa euroa vuosina 2025–2027.

Kevään kehysriihessä hallitus päätti leikata järjestöjen rahoituksesta vielä lisää noin 50 miljoonaa euroa.

Ylikulju huokaisee. Vielä ei tiedetä, mihin lisäleikkaukset tarkalleen ottaen kohdentuvat. Voimakkaan epävarmuuden se kuitenkin kaiken ylle luo.

– Nyt puhutaa niin isoista säästöistä, että se väistämättä huolettaa. Olen ollut Muistiyhdistyksessä 22 vuotta töissä, eikä järjestöille ole sinä aikana koskaan varattu näin vähän rahaa, Ylikulju miettii.

– Jostain se on väistämättä pois. Mutta mistä, sitä me joudumme vain arvailemaan, kunnes tiedämme enemmän, hän lisää.

Moni sekoittaa muistiyhdistykset ja Muistiliiton toisiinsa. 

Muistiliitto on kuitenkin valtakunnallinen edunvalvontajärjestö, muistiyhdistykset puolestaan itsenäisiä rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka toimivat tietyllä alueella 

Kohderyhmää molemmille ovat muistisairaat ja heidän omaisensa. Myös omasta muistiterveydestään huolestuneet kuuluvat kohderyhmään.

Ylikuljun mukaan muistiyhdistykset tarjoavat asiakkailleen vertaistukea, neuvontaa, opastusta ja kaikenlaista jaksamiseen sekä muistiterveyden ylläpitämiseen liittyvää toimintaa.

Muistiyhdistysten toiminta on hänen mukaansa tärkeää siksi, että ihmiset usein jäävät melko yksin muistisairautensa kanssa.

Sosiaali- ja terveyspalveluista annetaan diagnoosit ja lääketieteelliset hoidot, mutta arjesta ihmiset joutuvat selviämään itse.

Muistisairauksien kohdalla se ei ole aivan yksinkertaista. Arki voi muuttua rajustikin. Eteen voi tulla monia syvän neuvottomuuden ja vaikeiden tunteiden hetkiä.

– Muistisairaus tuo paljon haasteita arkeen. Se on aika pitkä aika sairastuneelle ja läheiselle pohtia niitä muutoksia itsekseen, jos lääkärin kontrolliaika on esimerkiksi puolen vuoden päästä, Ylikulju sanoo.

Sairastuneen puoliso tarvitsee usein erilaista tukea kuin sairastuneen aikuiset lapset. Myös se on huomioitu muistiyhdistyksissä.

Muistiyhdistykset tarjoavat Ylikuljun mukaan sitä kuuluisaa ennaltaehkäisevää toimintaa, joka vähentää merkittävästi ihmisten palveluntarvetta sekä sote-palveluihin kohdistuvaa kuormaa.

Jos muistiyhdistysten kaltaisia toimijoita ei olisi, hakisivat ihmiset apua moniin sairauden herättämiin neuvottomuuden hetkiin lääkärin vastaanotolta. 

Tunnettua on myös se, että sairauden kanssa yksin jääminen on omiaan aiheuttamaan mielenterveyden haasteita, yksinäisyyttä ja muita vaivoja.

Ylikuljun mukaan moni lääkärireissu ja elämänhallinnan katoaminen voidaan välttää sillä, että ihmiset saavat jakaa kokemuksiaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, kuulla tietoa ja neuvontaa sekä tehdä mielekkäitä asioita yhdessä.

– Niiden asioiden merkityksen huomaa usein vasta sitten, kun on itse siinä tilanteessa. Kukaan ei voi ymmärtää toista paremmin kuin sellainen, joka on kokenut itse saman.

Ylikuljun mukaan kaikki muistiyhdistysten toiminta perustuu siihen, että se tukisi jollain tavalla muistiterveyttä. 

Mitään kerhotoiminnan muotoa ei tehdä vain siksi, että se sattuu olemaan mukavaa. Pelkkä elämänilon löytäminen on arvokasta silti sekin. 

– Ehkä tärkeintä on se, että sairastuneet ja heidän läheisensä löytäisivät vielä elämälleen merkityksen. Että menetys ei tulisi elämässä päällimmäiseksi, vaan nähtäisiin kaikki se, mitä hyvää on vielä jäljellä sairastumisesta huolimatta.

Jos hallituksen lisäsäästöt iskevät muistitoimintaan, tarkoittaa se Ylikuljun mukaan väistämättä sitä, että työntekijöitä joudutaan vähentämään.

Oulun Muistiyhdistyksellä on tällä hetkellä kuusi kokoaikaista työntekijää. Toiminta-alueena on yksitoista pohjoispohjanmaalaista kuntaa.

– Selvää on, että työntekijöiden vähentäminen olisi pois siitä, mitä me voisimme ihmisille tarjota näin laajalla alueella. 

Usein ajatellaan, että järjestöjä voitaisiin pyörittää enemmän vapaaehtoistyön kautta. Ylikuljun mukaan se ei kuitenkaan toimisi niin.

Jonkun täytyy organisoida myös vapaaehtoistoimintaa. Jonkun pitää hankkia materiaalit, tilat, aineistot, tutkimustiedot, koulutukset. Harva ehtii järjestää sitä vapaa-ajallaan, vaikka haluaisikin.

– Me kohtaamme ihmisiä heidän terveyteensä liittyvien, hyvin vakavien asioiden kanssa. Se tuo myös tietyn vaatimustason. Työntekijöiden on oltava ammattilaisia.

Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) on painottanut, että järjestökentällä on paljon turhia rönsyjä, joita on syytä karsia.

Samaan hengenvetoon hän on sanonut tiedostavansa, että olemassa on myös hyödyllisiä järjestöjä, joilta ei ole tarvetta leikata lisää. Mitään järjestöjä hän ei kuitenkaan ole rajannut leikkausten ulkopuolelle, vaan kaikki käydään läpi.

Ylikulju uskoo, että muistiyhdistykset eivät aivan ensimmäisinä näyttäydy järjestökentän turhina rönsyinä. Sikäli ilmoille voisi päästää pienen helpotuksen huokauksen.

Mutta luottamusta siihen ei ole, etteivätkö säästöt voisi iskeä myös muistipuolelle.

Koko ala keinuu jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. Moni järjestöissä työskentelevä hakeutuu muille aloille, vaikka kokisivatkin tekevänsä merkityksellistä työtä.

Yhtään luottamusta ei lisää se, että Rydman on puhunut järjestökentästä rälssinä, jossa on etuoikeutetujen ihmisten suojatyöpaikkoja.

Hän on myös vaatinut 75 000 euron vuotuista palkkakattoa järjestöjen työntekijöille.

Ylikulju naurahtaa. Järjestökentällä sellaiset puheet tuntuvat lähinnä vitsiltä, vaikka kyseiseen summaan yltäviä palkkoja joissain valtakunnallisten järjestöjen tehtävissä olisikin.

– Minun korviini kaikki tämä kuulostaa siltä, ettei perussuomalaisissa tunneta järjestöjä ja niiden tekemää työtä kunnolla, Ylikulju sanoo.

Hän ei sinänsä vastusta sitä, että myös järjestöjen tekemää työtä ja rahoitusta tarkastellaan tiheällä kammalla. Jos jostain tehostettavaa löytyy, niin sitä tottakai pitää tehdä.

Harmillista on kuitenkin se, että keskustelua käydään paljon poliitikkojen henkilökohtaisten antipatioiden ja mielikuvien pohjalta. 

– On varmasti monenlaisia järjestöjä, mutta näin puhuessaan ministeri leimaa ja väheksyy koko järjestökenttää. Kyllä se tuntuu pahalta.

– Erityisen ikävää on se, että puheet tulevat niin korkealta tasolta.