Lukijalta: Naisia ja ihmisiä, ei herranenkeleitä ja pyhimyksiä
Vain reilut 30 vuotta on kulunut siitä, kun toimittajat Jorma Melleri ja Tarmo Ropponen kysyivät presidentinvaalitentissä ehdokas Elisabeth Rehniltä, olisiko tämä presidenttinä ensisijaisesti nainen vai ihminen.
Kysymys oli jo aikanaan tyrmäävä, mutta tämänkin päivän kontekstissa se tulee iholle. Toiseus ja naiseus kulkevat käsi kädessä edelleen tässä maailmanajassa. Iranissa naurava nainen joutuu siveyspoliisin pakeille ja Afganistanissa kameli on arvokkaampi kuin nainen.
Tasa-arvon ja Minna Canthin päivänä voimme liputuksen aiheeksi nostaa muun muassa sen, että poliittiset naisjärjestöt eivät ole herpaantuneet tasa-arvotyössään.
Yksituumaisesti kaikki poliittiset naisjärjestöt, edustivatpa ne hallitus- tai oppositiopuolueita, vaativat viime viikolla työsuhteiden määräaikaisuuksia helpottavan lainsäädännön palauttamista valmisteluun.
Yhteinen voimannäyttö huomattiin laajasti valtavirtamediassa ja jopa Ylen TV 1:n Kovan päivän illassa sekä päivänpolitiikkaan keskittyneissä podcasteissa.
Lopputuloksen ja sen saaman julkisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, että huoli naisäänestäjien kaikkoamisesta nykyisessä naisvihamielisessä ilmapiirissä on esimerkiksi kokoomuksessa tiedostettu.
Lainsäädäntöesityksen perustelutekstissäkin karusti myönnettiin, että muutos koskisi naisia. Tämä räväytti silmille sen, että vaikutuksilla yli puoleen Suomen väestöstä ei ole niin väliä.
Olennaista onkin, että tässä hajaannuksen ja polarisaation ajassa poliittiset naisjärjestöt löytävät yhteisen sävelen. Me nousemme toiseutta vastaan niin kuin Minna Canth aikanaan.
Olipa sukupuoli mikä tahansa, me kaikki olemme ihmisiä.
Sukupuolierityisiin kysymyksiin keskittyvä tasa-arvotyö ei lähde siitä, että naiset olisivat pyhimyksiä tai herranenkeleitä. Kilpailemme keskenämme, olemme eri mieltä, kiistelemme. Olemme naisia ja ihmisiä. Se on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön fundamentti, joka ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin.
Tasa-arvon päivänä kannattaa liputtaa myös sen puolesta, että eduskuntaamme lopultakin saataisiin puolet naisia. Tätä emme ole onnistuneet saavuttamaan 120 vuodessa.
Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/