Keskustaedustajalta radikaali uudistuspamfletti: Työttömille takuutyö minimipalkalla, valtion metsiä jakoon periferiassa asuville
Hiihtääkö poliittinen keskustelu mielestäsi samoja latuja näköalattomana ja vaihtoehdottomana? Jos vastaus on kyllä, keskustan lappilaisen kansanedustajan Mika Riipin tuore pamfletti ”2030-luvun talonpoika” voisi olla virkistävää luettavaa.
Riipi näkee, että kaikki talouskasvu on hyvästä -ideologia tulee hylätä. Kaikkea kasvupolitiikkaa tulisi jatkossa ohjata neljän periaatteen kautta: se on ympäristön kannalta mahdollisimman kestävää, sen paikalliset työllisyysvaikutukset ovat mahdollisimman korkeat, sen arvonlisä on mahdollisimman suuri ja sen Suomeen ja alueelle jäävä verojalanjälki on mahdollisimman suuri.
Riipin mielestä olennaista olisi pystyä valitsemaa kansallisesti alat, joihin innovaatioresurssit panostetaan. Niiden tulisi olla kaikkein vahvimman jalostusarvon omaavia aloja.
– Matkailu yhdistettynä luoviin aloihin, lääketeollisuus, kierto- ja biotalous sekä tekoäly- ja digiteknologia omaavat ehkä tähän vahvimman potentiaalin, Riipi pohtii.
Edessä oleva rakennemuutos tulee Riipin mukaan olemaan suurempi kuin vain jonkin teollisen alan vaihtuminen toiseen. Vakituisen palkkatyön rooli vähenee, ja monialaisesta, ihmisten osaamiseen perustuvasta pienyrittäjyydestä tulee valtavirtaa.
– Tätä kehitystä tulee politiikalla tukea ja esimerkiksi sosiaaliturvatunnuksen lisäksi voitaisiin luoda malli, jossa jokaiselle suomalaiselle avataan myös y-tunnus, lapsille jo syntyessään.
Riipi löytää vastauksen Suomen ongelmiin talonpoikaisesta ajattelusta sovellettuna 2030-luvulle. Keskustaedustajan mukaan talonpoika on voinut luottaa aina vain omaan työhönsä ja kekseliäisyyteensä sekä yhteisön voimaan, kunnioittanut luontoa ja tyytynyt siihen, mitä se antaa,
– Nyt me tarvitsemme ennen kaikkea taas talonpoikia.
Riipi sanoo ”kiistakirjoituksensa” pontimeksi sen, että globaalit kriisit yhdistettynä Suomen julkisen talouden lähes katastrofaaliseen tilanteeseen ovat ajamassa Suomen yhteen koko itsenäisyyden ajan vakavimmista tilanteista.
Riipi sanoo erityisesti poliittisen keskustelun näköalattomuuden häiritsevän häntä.
– Nyt keskustelemme jo hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta, jossa vanhuksiakaan ei ole enää varaa hoitaa.
Riipin mukaan joissakin puheissa sentään vilahtelee reformien tarve, mutta viimeistä suurta reformia eli sote-uudistustakin on käytetty lähinnä poliittisena lyömäaseena ja ideologisena palveluiden leikkuulautana.
Riipin mielestä sosiaaliturva pitäisi uudistaa sosiaaliturva kokonaan. Esimerkiksi lapsilisät pitäisi muuttaa vain pienituloisten perhe-etuudeksi.
Riipi lähtisi sosiaaliturvassa pohtimaan kaksiportaista järjestelmää, joka koostuisi työllisyystakuusta ja perustuesta.
Jokaiselle työkykyiselle työttömälle taattaisiin takuutyö ympäristönhoidon, ennallistamisen, hoivan ja hoidon, kulttuurin, liikunnan tai muun ihmisten ja ympäristön hyvinvointia lisäävän työn sektoreilta.
Työstä maksettava palkka olisi Riipin mallissa käytännössä työmarkkinoille määritelty uusi minimipalkka, mutta muitakin osa-aikaisia töitä voisi tehdä erikseen määriteltyyn rajaan saakka. Takuutyössä voisi kouluttautua ja olisi myös työterveyden piirissä.
Riipin mukaan malli toisi nykyisen syrjäyttävän ja passivoivan järjestelmän sijaan osaamista, terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävän reservin työmarkkinoille.
– Se tasaisi myös väistämättä edessä olevia elinkeinoelämän rakennemuutoksia – rakennemuutostuista voitaisiin luopua, samoin monista järjestöjen avustuksista
kautta linjan. Mielenterveyttä ja hyvinvointia tukevat yhteiskunnalliset vaikutukset voisivat olla merkittävät.
Hyvinvointialueet voisi Riipin mielestä muuttaa itsehallinnollisiksi alueiksi, jotka vastaavat perustason sosiaali- ja terveyspalveluista. Raskas yliopistotason terveydenhuolto jäisi valtion järjestämäksi.
Alueet vastaisivat myös nykyisten maakuntien liittojen alue- ja rakennepolitiikan tehtävistä, aluekaavoituksesta ja elinvoimakeskusten maaseutu- ja yritystukipolitiikasta sekä toisen asteen koulutuksesta. Nykyiset maakuntien liitot, valtion elinvoimakeskukset ja koulutuskuntayhtymät lakkautettaisiin.
Maakuntien Suomen elvyttämiseksi Riipi toteuttaisi alueellisen maareformin luovuttamalla valtion monikäyttömetsiä erikseen määritellyllä sopimuksella itäisen ja pohjoisen Suomen perifeerisellä alueella asuville tai sinne muuttaville.
Tämä lisäisi Riipin mukaan asumisen houkuttelevuutta, loisi pääomapohjaa alueille ja tukisi omavaraisuuden ja pienviljelykulttuurin mahdollistamista.
Uudisrakentamisen rahoituksen varmistamiseksi tulisi luoda esimerkiksi valtion omistuksia myymällä HARVA-rahasto, joka takaisi rakentamisen rahoittamista alueilla, joille pankit eivät myönnä rahoitusta. Rahastoa voisi käyttää myös väestöä menettävien alueiden arvottomien kiinteistöjen uudelleenjärjestelyyn.
Tulevaisuuden kriisinkestävyyden ja alueellisen eheyden kannalta tärkeintä olisi Riipin mielestä alkutuotannon ja maatalouden laajamittainen hajauttaminen ja pientuotannon elinvoiman suunnitelmallinen kasvattaminen. Nyt tilalliset ovat hänen mukaansa keskittyvän kaupan ja suuren mittakaavan elintarviketeollisuuden torppareita.
Riipin mukaan tukijärjestelmällä ja verotuksella pitäisi aktiivisesti suosia pien- ja perheviljelyn paluuta. Julkisen sektorin hankinnat pitäisi lähiruokaan ja tukea samalla voimakkaasti verotuksella pieniä paikallisia jalostusketjuja ja lähiruoan käyttöä matkailussa.
Laajan maatalousreformin osana tulisi varmistaa koko peltopinta-alan käyttö ja myös käytöstä poistuneen viljelyalan mahdollinen uudelleen käyttöönotto. Turvepellot tulisi rajata ilmastotoimien ulkopuolelle ja kasviproteiinien tuotantoa suunnitelmallisesti lisätä, Riipi näkee.
Verotusta Riipi käyttäisi markkinoiden ohjaamiseen aktiivisemmin ihmisten ja ympäristön hyvinvointia edistävällä tavalla.
Verojen kohdentumisen paikallisesti kuntiin tai alueille tulisi olla aina ensisijainen tavoite. Luontoarvoja heikentävän toiminnan aiheuttaja pitäisi maksaa itse ennallistamisen tai haitan korvaamisen kustannukset täysimääräisesti.
Energiapuolella tarvittaisiin Riipin mielestä kansallista ohjausta, jossa tuulivoiman ja aurinkovoiman rakentaminen ohjattaisiin pelkästään jo rakennettuun ympäristöön tai merialueille.
Metsäbiomassan ja osin turpeenkin rooli tulisi pitää vakaana huoltovarmuuden vuoksi erityisesti kaukolämmön tuotannossa, hän katsoo.
Riipi sanoo pamflettinsa olevan puhtaasti hänen omaa ajatteluaan, eivät hänen puolueensa keskustan tai minkään muunkaan viiteryhmän.
– Kirjoitusta pitää lukea kiistakirjoituksena: se on tarkoituksella provosoiva. Mitään esittämääni ei pidä ajatella valmiiksi mietittyinä konkreettisina esityksinä, vaan pelkkinä ajatuksina suunnasta, hän painottaa.