Maailma on pahasti jäljessä kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa – Suomi pitää kärkipaikkaa jo viidettä vuotta

New Yorkissa meneillään olevassa YK:n korkean tason kokouksessa arvioidaan, miten maailman maat ovat edistyneet YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030:n saavuttamisessa.

Tunnelma kestävän kehityksen arviointi- ja seurantakokouksessa on ollut odottava, kuvailee STT:lle Suomen delegaatioon kuuluva johtava asiantuntija ja kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Eeva Furman. Hänen mukaansa maailmantilanne näkyy muun muassa siinä, että kansalaisyhteiskunnan edustus on ollut kokouksessa aiempaa vähäisempää.

Suomi on tänäkin vuonna, viidettä peräkkäistä kertaa, ykkössijalla SDG-indeksissä, joka arvioi kaikkien YK:n jäsenvaltioiden suoriutumista kestävän kehityksen tavoitteissa.

Suomi on maaraporttinsa mukaan saavuttanut tavoitteista jo noin 86 prosenttia. Suomen delegaatiota johtava pääministeri Petteri Orpo (kok.) esittelee Suomen kansallisen maaraportin New Yorkissa tiistaina. Suomen vahvuuksia ovat panostukset sukupuolten tasa-arvoon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Maailmanlaajuisesti ollaan vielä kaukana Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamisesta. Vuoden 2025 edistysraportin mukaan vain vajaat 20 prosenttia kestävän kehityksen tavoitteista etenee aikataulussa. Lähes yhtä suuri osa etenee maltillisesti oikeaan suuntaan.

Noin puolessa tavoitteista kehitys on riittämätöntä. Huolestuttavinta raportin mukaan on, että lähes 20 prosentissa tavoitteista on taannuttu vuoden 2015 lähtötason alapuolelle.

– Tilanne on se, että agendan toimeenpanossa ollaan jäljessä. Tavoitteet ovat olleet kunnianhimoisia ja monessa on valitettavasti menty takaperin, Furman kuvailee.

Vuonna 2015 hyväksytty ohjelma sisältää 17 tavoitetta, jotka maailman maiden tulisi yhdessä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Pyrkimyksenä on muun muassa poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla.

Monissa tavoitteissa edistyttiin vuosina 2015–2019. Edistysaskeleet kuitenkin pääosin pysähtyivät koronapandemian ja muiden kriisien seurauksena.

Furmanin mukaan on kuitenkin onnistuttu siinä, että yhteiskunnat ympäri maailmaa ovat omaksuneet Agenda2030:n yhteiseksi viitekehykseksi ja suunnaksi, jota kohti pyritään. Hän painottaa, että mailla on ollut eri lähtökohdat politiikan muuttamiseen ja seurantamekanismien rakentamiseen. Ne vievät aikaa, mutta tärkeintä on, että työtä viedään eteenpäin.

Kaupungit ovat globaalien haasteiden ratkaisun ytimessä, sanoo STT:lle Agenda2030-asioista vastaava kehittämispäällikkö Ville Taajamaa Espoon kaupungilta.

Taajamaan mukaan esimerkiksi ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja turvallisuuskysymykset ovat yhtä aikaa globaaleja ja paikallisia haasteita. Vaikka näiden vaikutukset ulottuvat yli rajojen, ratkaisut pitää usein löytää paikallisesti. Hän uskoo, että kaupungeilla on suuri potentiaali muutokseen.

Taajamaa painottaa, että Agenda2030 ei ole ideologia vaan tieteellinen ja yhteisesti sovittu kehys, joka kattaa niin paikallisen, kansallisen kuin kansainvälisenkin ulottuvuuden. Se tarjoaa konkreettisen mittariston ja yhteisen kielen, jonka avulla eri toimijat voivat yhdessä edistää kestävää kehitystä yli rajojen.

Taajamaa harmittelee monen mieltävän Agenda2030:n puhtaasti ekologiseksi kehykseksi. Siinä kuitenkin pyritään kestävään kehitykseen niin talouden, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristön kannalta.

Taajamaasta tavoitteiden saavuttaminen ei yksin riitä, vaan kehitystyön on oltava jatkuvaa. Hän korostaa, että sekään ei riittäisi, vaikka Suomi saavuttaisi kaikki asetetut tavoitteet.

– Se ei riitä monestakaan syystä. Eiväthän kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen haasteet lopu siihen. Elämme koko ajan muuttuvassa maailmassa, eikä mikään valtio ei ole yksittäinen saareke.

Taajamaa painottaa, että tavoitteita pitää tarkastella kontekstiinsa sidottuna. Tavoitteet ovat samat kaikille maailman maille, mutta ne on sidottu aina paikalliseen tai kansalliseen todellisuuteen.

– Suomen tapa toimia on motivoiva ja innostava esimerkki, kunhan muistetaan, että ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, että niitä toimintatapoja voisi suoraan kopioida muualle.

Vuonna 2015 hyväksytty Agenda2030 on aikansa tuote, jonka juuret ulottuvat YK:n vuosituhattavoitteisiin, muistuttaa Taajamaa. Hänen mukaansa vuoden 2030 lähestyessä on syytä pohtia, millaiset tavoitteet vastaisivat nykyhetken haasteisiin entistä paremmin. Hän korostaa erityisesti paikallisen toiminnan painotusta valtiojohtoisia tavoitteita täydentämään.

Agenda2030:n seuraajaa aletaan Furmanin mukaan rakentaa YK:n johdolla todennäköisesti vuoden 2027 tienoilla. Hänen mukaansa siihen saakka pitää keskittyä nykyisiin tavoitteisiin samalla, kun pohjustetaan niille jatkoa.

Furman pelkää, että takapakkia tavoitteiden täytäntöönpanoon on odotettavissa myös jatkossa.

– Sen takia on todella tärkeää, että keskustellaan yhdessä kaikkien maiden kanssa ja pyritään ylläpitämään moninkeskeistä yhteistyötä.

Furmanin mukaan Agenda2030:n tarkoitus ei ole, että maat kilpailisivat keskenään tai pyrkisivät saavuttamaan kaikki tavoitteet ja sen jälkeen lopettaisivat kestävän kehityksen työn. Sen sijaan tavoitteena on käynnistää muutos, jossa kestävän kehityksen periaatteet juurtuvat pysyvästi osaksi päätöksentekoa, toimintatapoja ja yhteiskunnan rakenteita.

Furmanin mielestä tavoitteet tuleekin asettaa niin korkealle, että niitä ei välttämättä saavuteta tavoiteajassa.