"Kummin kaimakin lähti Thaimaahan rentoutumaan ja raskautui heti palattuaan" – lapsettomuuden vähättely ja neuvot satuttavat

Tänään vietettävä lapsettomien lauantai muistuttaa, että kaikista ei tule äitejä ja isiä toiveistaan huolimatta.

Päivällä ei haluta väheksyä sitä seuraavan äitienpäivän merkitystä, vaan asia on juuri päinvastoin, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Johanna Repo sanoo.

– Lapsettomien lauantai on symbolisesti äitienpäivän alla, koska äitienpäivä on niin merkittävä monelle, joka ei pääse sitä viettämään.

Joillekin lapsettomien lauantai tuo surun pintaan, mutta päivän juhlistaminenkin on sallittua.

Simpukassa tätä päivää juhlitaan yhteisön omana päivänä, joka tuo näkymättömän näkyväksi. Lapsettomien lauantain tärkeä viesti on, että kukaan ei ole yksin.

– Se on voimaannuttavaa, ja siinä mielessä tämä on hyvinkin juhlapäivä, Repo toteaa.

Tänään voi myös muistaa lähimmäistä, jota tahaton lapsettomuus koskettaa.

– Hänelle voi ilmaista, että vaikka en tiedäkään miltä sinusta tuntuu enkä voi ottaa kipuasi pois, niin olen tässä sinua varten.

Repo muistuttaa, että keneltäkään ei silti kannata udella lapsiasiasta. Jokaiselle täytyy antaa mahdollisuus kertoa halutessaan itse omasta tilanteestaan.

Lääketieteellinen lapsettomuuden määritelmä, joka tarkoittaa vuoden tuloksetonta raskautumisyritystä, ei kata lapsettomuuden koko kirjoa.

Simpukka tarjoaakin vertaistukea eri elämäntilanteissa oleville. Moni ei pääse edes yrittämään lapsen tekemistä kumppanin puutteen vuoksi. Pariskunnista noin joka kuudes kokee vaikeuksia tulla raskaaksi.

Monille vuosiakin lasta yrittäneelle on vaikea hyväksyä, että lapsettomuus koskee juuri minua.

– Moni ajattelee, että voin kuitenkin tulla raskaaksi minä päivänä tahansa. On korkea kynnys tunnustaa itselleen, että olen tahattomasti lapseton, Repo sanoo.

Valtaosa tahatonta lapsettomuutta kärsineistä päätyy saamaan lapsen tavalla tai toisella, mutta eivät suinkaan kaikki.

Simpukan keskustelupalstalla puidaan lapsettomuuden aiheuttamia tunteita:

”Koen niin suurta kateutta, turhautuneisuutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Miksei me saada onnistua, miksei koskaan ole mun vuoro.”

”Olen totaalisen eristäytynyt kavereista. Ehkä sulkenutkin niitä pois elämästäni, en jaksa kuulla miten seki synnytti ambulanssiin ja voi miten kauan sen synnytys kesti ja mun muksut sitä ja tätä.”

”Mikä on mun arvoni, jos en voi tuottaa lapsia ja lapsenlapsia? Mikä minä olen, jos en voi olla äiti? Miten minua voi kukaan arvostaa?”

”Kaikkein pahinta on se, etten voi tehdä enempää asialle. Voin vaan joka kuukausi toivoa ja uskoa ja pelätä.”

Repo kertoo monien Simpukan jäsenten kokevan, että muut vähättelevät lapsettomuutta – etenkin ihmiset, joilla on jo lapsia.

Tahaton lapsettomuus aiheuttaa kuitenkin isolle osalle vakavan kriisin.

– Siinä tapahtuu monenasteisia menetyksiä. Menetetään raskaus-, imetys- ja synnytyskokemukset, perheenä eläminen, lapsen ensimmäinen koulupäivä. Asioita, joita lapsiperheissä pidetään itsestäänselvyyksinä.

Repo sanoo, että lapsettomuudesta kärsivä tarvitsee ennen muuta läheistensä tukea. Ajattelemattomien neuvojen jakamisesta on kaikkein syytä pidättäytyä.

– Varmaa on, että tahattomasti lapseton on jo kääntänyt jokaisen kiven ja selvittänyt, mitä voisi tehdä.

– Klassisimmat neuvot ovat sellaisia, että minun kummin kaimakin lähti Thaimaahan kolmeksi kuukaudeksi, rentoutui siellä ja tuli raskaaksi heti kotiin palattuaan. Siinähän käänteinen viesti on, että et ole osannut olla riittävän rento. Sellainen vain syyllistää lapsetonta, Repo toteaa.

Muiden jakelemat neuvot ovat tuttuja myös Simpukan keskustelupalstalla.

”Minä inhoan eniten tätä lopeta yrittäminen -kommenttia. Vaikeata lakata yrittämästä, ku sitähän nämä hoidot on.”

”Kyllä se sieltä tulee sitten kun on tullakseen, kun sitä vähiten odotat, koita olla ajattelematta koko asiaa -tyyppiset lausahdukset eivät todellakaan auta.”

”Pahinta on muiden kommentit, joiden kai on tarkoitus olla avuliaita neuvoja, mutta satuttavat vain entisestään.”

”Eräs sukulaisnaiseni mm. tokaisi eräänä päivänä, että on se niin rankkaa kun joka kuukausi saa pettyä.”