Onko aika kirjoittaa Suomen Keskustan 1980-luvun historia?
Menneet tapahtumat ja Suomen poliittinen historia nousivat luontevasti esille, kun Paavo Väyrynen täytti 70 vuotta 2. syyskuuta.
Vain pari päivää aikaisemmin tuli kuluneeksi 30 vuotta presidentti Urho Kekkosen kuolemasta 31. elokuuta 1986.
Kummankin poliitikon uralla 1980-luvun alku oli taitekohta. Urho Kekkosen mittava valtiomiesura päättyi syksyllä 1981, kun hän sairastumisen vuoksi joutui luopumaan presidentin tehtävistä.
Vuotta aikaisemmin kesällä 1980 Keskustapuolue oli valinnut uudeksi puheenjohtajakseen Paavo Väyrysen.
Presidenttinäkin Urho Kekkonen oli vuosikymmeniä ohjannut taustalla puolueensa politiikkaa. Hänen väistyessään alettiin purkaa hänen pitkän valtakautensa puolueeseen jättämää painetta.
Johtohahmojensa, Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen mukaan nimetyt K- ja V-linja ottivat toisistaan mittaa presidenttiehdokasta valittaessa Kuopion ylimääräisessä puoluekokouksessa marraskuussa 1981.
Johannes Virolaisen voitto ei jännitteitä poistanut, mutta purki paljon menneisyydestä kertynyttä latausta.
Keskustapuolue ei kadonnutkaan auringonlaskuun, kuten kilpailijat olivat ennakoineet.
1980-luvusta ei tullut keskustan vuosikymmentä, mutta silloin luotiin pohja tulevien vuosikymmenten menestykselle.
Keskusta oli aloitteentekijä monissa tuon vuosikymmenen keskusteluissa.
Keskusta oli kolmanneksi suurin puolue, mutta aloitteentekijä monissa tuon vuosikymmenen poliittisissa keskusteluissa.
Suuri ansio kuuluu 1980 valituille puheenjohtaja Paavo Väyryselle ja puoluesihteeri Seppo Kääriäiselle, mutta myös 1970-luvun ”vihreämpään yhteiskuntaan” -sukupolvelle.
1980-luku on historiantutkijoille runsaudensarvi, harvinaisen monen eriaikaisen ja -tasoisen muutoksen vuosikymmen.
Tarvitaan riittävä ajallinen etäisyys aikanaan tehtyjen ratkaisujen sekä niiden syy- ja seuraussuhteiden hahmottamiseksi.
Ajan myötä aatteet ja asiat saavat arvoisensa aseman, tai eivät ainakaan kokonaan piiloudu valtapolitiikan ja henkilöjännitteiden sokkeloihin.
Ei ole epäilystäkään, että 1980-luvun historian kirjoittaminen olisi haastavaa.
Moni silloinen poliittinen päättäjä on edelleen vaikuttajan paikalla, ja monilla on muistissa sellaista, jolle historian olisi aika tehdä oikeutta. Tapahtumat on koettu eri tavoilla.
Historian tutkimuksessa on kiehtovaa se, että monet toisistaan poikkeavat näkemykset voivat olla yhtä tosia.
Niiden näkemysten mutta ennen kaikkea tutkimustyön pohjalta historioitsijat voivat kuvata 1980-luvun poliittista muutosta, jossa tärkeässä osassa ovat myös aatteet ja yhteiskunnalliset pohjavirrat.
Lokakuussa 2016 Suomen Keskustan täyttäessä 110 vuotta olisi oikea aika käynnistää puolueen 1980-luvun historian kirjoittamishanke.
Tutkimus olisi historiallisesti merkittävä, mutta myös aatteellisesti ja poliittisesti hyödyllinen ja sivistävä.
1980-luvun keskustalaisen sukupolven aatteen ja maailmakuvan tuntemus sekä puoluekuvaan ja -toimintaan perehtyminen ei olisi vain selittävää historiaa.
Se voisi avartaa käsitystä Suomen Keskustasta, auttaa tulkitsemaan tulevaisuutta. Parhaimmillaan historia yhdistää ja opastaa.