Toteutuvatko sote-uudistuksen tavoitteet hyvinvointialueilla?
Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat suomalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saannissa, väestöryhmien välisten ja alueellisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä ikärakenteen heikentymisestä johtuvan palvelutarpeen ja kustannusten nousun taittaminen.
Uudistuksen tarkoitus ei ollut keskittää palveluja vaan turvata niiden saatavuus yhdenvertaisesti koko Suomessa.
Hyvinvointialueiden johtajat Erhola ja Varhila kirjoittavat Helsingin Sanomissa, että Suomen sote-järjestelmä on maailman hajautunein.
Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja meillä on vapaus ja oikeus asua omalla kotiseudulla. Tästä oikeudesta keskusta pitää kiinni.
Suomalaisilla on ollut ja toivottavasti myös tulevaisuudessa on oikeus saada sote-palveluja omalla alueella. Lähipalvelut on turvattava kaikilla hyvinvointialueilla, jokaisessa hyvinvointialueen osassa. Erityisesti lähipalveluiden tarve korostuu perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluissa.
Erhola ja Varhila kirjoittavat, että kaksoisroolissa olevien päättäjien pitäisi toimia pelkän hyvinvointialueen edustajana. Itse pidän erittäin tärkeänä, että kunnat pidetään koko ajan tiiviisti mukana suunnittelun aikana.
Kunnat ovat tärkeimpiä kumppaneita väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Meillä on samat veronmaksajat ja asukkaat. On kaikkien etu, että nämä tahot puhaltavat samaan hiileen. Mitä paremmin kunnat ja sote-järjestöt hoitavat hommansa, sitä vähemmän paineita kohdistuu hyvinvointialueiden palveluihin. Kehittäminen ei onnistu vastakkainasettelulla vaan hyvällä yhteistyöllä.
Erholan ja Varhilan mukaan keskustelu valtuuston ja hallituksen toimivaltuuksista vie liikaa aikaa. Heidän mielestään huomio pitäisi kiinnittää ydinkysymykseen, miten palvelujärjestelmää uudistetaan. Tähän aluevaltuutetut haluaisivat keskittyä, mutta ainakaan Pirkanmaan aluevaltuustolla ei ole tähän ydinkysymykseen mahdollisuutta vaikuttaa. Päätösvalta on delegoitu aluehallitukselle ja viranhaltijoille.
Kaikkea vanhaa ei pidä säilyttää, se on selvä. Sote-järjestelmä on ollut rikki jo kauan.
Palvelujärjestelmää on uudistettava ja kehitettävä voimakkaasti. On lisättävä digitaalisia ratkaisuja ja muutettava toimintatapoja. On panostettava ennaltaehkäisevään, toimintakykyä tukevaan palveluun, on vahvistettava peruspalveluita. On erittäin tärkeää, että palvelut paranevat nykytilanteeseen verrattuna.
Palvelut eivät saa karata kauas ihmisestä. Siksi digipalveluiden lisäksi tarvitaan fyysisiä lähipalveluja, jotka voivat pitää sisällään mm. palveluohjausta, palvelutarpeen arviointia, neuvolapalveluita, digipalveluiden käytön tukea, hoitaja- ja lääkäripalveluita sekä sosiaalitoimen palveluita.
Tärkeintä on ihminen. Jokaisen suomalaisen tulee saada sosiaali- ja terveyspalvelut silloin kun tarve ilmenee, läheltä, helposti ja nopeasti.
Hanna Holma, aluevaltuutettu
Pirkanmaa
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.