Jakautuuko Suomi yhä jyrkemmin? – Näin asiantuntijat arvioivat keskustan pelitilaa
Suomen politiikan polarisaatio, vastakkainasettelun kärjistyminen, on mahdollinen ja jopa todennäköinen kehityssuunta, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilä.
– Tämä mahdollinen kehityssuunta on ja tämä oli nähtävissä jo vaalikampanjan aikana, kun vasemmistosta ja vihreistä linjattiin perussuomalaiset sellaiseksi tahoksi, jonka kanssa ei haluta tehdä yhteistyötä.
Myös E2 Tutkimuksen johtaja Karina Jutila näkee oireita Suomen politiikan kahtiajakautumisen suuntaan. Hänen mielestään pohdinnat blokkipolitiikasta ovat kuitenkin vielä ennenaikaisia.
– Tutkijana katson tätä yhä rauhallisesti. Katsotaan ensin, että mitä hallitus tekee ja millaiset politiikan realiteetit ovat.
Keskustan entisen puoluesihteerin ja ministerin Seppo Kääriäisen mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että on syntymässä jyrkin vastakkainasettelu pitkään aikaan. Hänen mukaansa aineksia vahvaan vastakkainasetteluun on olemassa, mutta vielä on ennenaikaista sanoa, johtaako se poliittiseen polarisaatioon.
– Mitä heikompi on keskusta, niin sitä todennäköisempää on polarisaatio ja tämmöinen heiluriliikkeen omainen poliittinen meno Suomessa, Kääriäinen toteaa.
Keskustan asennoituminen ja rooli oppositiossa vahvojen vastavoimien välissä on herättänyt paljon pohdintoja.
Monet kirjaukset hallitusohjelmassa ovat Jokisipilän mukaan sellaisia, mitkä sopivat keskustalle oikein hyvin, ja keskusta voisi tehdä joissakin asioissa hyvinkin samanlaista politiikkaa kuin hallitus.
Toisaalta oppositiossa pitää kuitenkin omaksua omanlainen roolinsa.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Jutilan mielestä keskustan asennoituminen riippuu siitä, näkeekö hallitusohjelmassa pelipaikkoja vai hyvinkin tuttuja sanamuotoja esimerkiksi yrittäjyyden ja työnteon osalta.
– Jos siellä on kovin tuttuja asioita, joita tämä aloittava hallitus menestyksekkäästi suorittaa ja toimeenpanee, niin tietenkin silloin tila keskustalla on pienempi. Toisaalta hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvissä näkemyksissä voi olla enemmän tilaa oppositiolle.
Kääriäinen evästääkin keskustaa ”poikkeuksellisen vaativaan” tilanteeseen ja poliittiseen asetelmaan.
– Sellainen lähtökohta on hylättävä, että oppositio tuo keskustalle itsestään kannatuksen ja poliittista voimaa. Kannatuksen nousu on taitavan poliittisen suunnittelun ja ahkeran työnteon ja yhteen rakentamisen varassa, Kääriäinen linjaa.
Hän kiinnittäisi hallitusohjelmassa erityisesti huomiota sosiaalipolitiikkaan ja alueiden tasa-arvoon.
– Onko käymässä niin, että tämä yhteiskunnan velkaantumisen taittaminen tapahtuu valtaosaltaan yhteiskunnan pienituloisten kustannuksella? Onko siellä syntymässä railoa entistäkin vaikeampaan alueelliseen eriytymiseen ja onko niin, että keskittämispolitiikka on saamassa voimaa tämän uuden oikeistohallituksen toimissa, Kääriäinen kysyy.
Jokisipilä korostaa Suomen politiikan konsensushenkisyyden perinnettä ja laajoja koalitiohallituksia. Tämä poliittinen kulttuuri on palvellut päätöksentekoa hänen mukaansa hyvin.
Onko Suomen politiikan tulevaisuus konsensusta vai polarisaatiota on vielä arvoitus. Jokisipilän mukaan keskusta on kuitenkin oppositiossa vastavoimana blokkiintumiselle.