Britannian rautarouva ei unohdu – kovalla talouspolitiikallaan kuohuttaneen Margaret Thatcherin kuolemasta 10 vuotta
Huhtikuun 8. päivänä vuonna 2013 Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi kuningaskunnalle uutisen, jota osattiin jo odottaa: Maan pitkäaikainen pääministeri Margaret Thatcher on kuollut 87-vuotiaana.
Thatcherin heikko terveys oli ollut tiedossa pitkään. Entinen pääministeri kärsi dementiasta, mutta varsinainen kuolinsyy oli aivohalvaus, joita hänellä oli takanaan jo useita.
Kaikki britit eivät kovasta oikeistopolitiikastaan kuuluisaa ”Rautarouvaa” surreet. Britanniassa nousi hetkellisesti jopa listahitiksi Ihmemaa Oz -elokuvasta tuttu sävelmä Ding-Dong! The Witch Is Dead, jossa juhlittiin kuollutta Idän pahaa noitaa.
Kiistelty konservatiivipääministeri kuuluu joka tapauksessa 1900-luvun merkittävimpiin poliittisiin johtajiin. Hänen valtaannousua an pohjusti stagflaation tilassa talvella 1979 ollut Britannian talous: inflaatio laukkasi ja työttömyys oli korkealla.
Konservatiiveja johtanut Thatcher laati parlamentissa epäluottamuslauseen, joka kaatoi työväenpuolueen epäsuositun hallituksen ja johti ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
Thatcher lupasi vaalikampanjassaan palauttaa Britannian suuruuden ja kääntää talouden takaisin nousuun. Keinovalikoimaan kuuluivat elinkeinotoiminnan vapauttaminen, tuloveron laskeminen, lainanoton vähentäminen ja uuden rahan painamisen hillitseminen.
Konservatiivit saivat vaaleissa parlamenttiin 43 edustajan enemmistön, ja Thatcherista tuli Britannian pääministeri 4. toukokuuta 1979.
Thatcherin ensimmäisen pääministerikauden alkuvuosina inflaation kiihtyminen jatkui. Myös bruttokansantuote laski ja työttömyys pysyi korkeana. Terästyöläiset ja virkamiehet puristivat lakkoilemalla palkankorotukset.
Uusien lakkojen uhan edessä Thatcher joutui perumaan 23 tuottamattoman kaivoksen sulkemisen, millä pelastettiin 13 000 työpaikkaa. Hän joutui myös pelastamaan autonvalmistaja British Leylandin miljardituella.
Thatcherin hallituksen ensimmäisessä budjetissa tulovero laskettiin 33 prosentista 30 prosenttiin ja ylimmän veroluokan veroaste 83 prosentista 60:een. Lisäksi valtion menoja leikattiin kolmella prosentilla.
Budjetin tasapainottamiseksi arvonlisäveroa nostettiin 8 prosentista 15:een. Lisäksi korkoja nostettiin 14 prosentista 17 prosenttiin. Valtio myös lakkasi tukemasta puntaa ja antoi sen arvon määräytyä kansainvälisten valuuttakurssien mukaan.
Thatcher perusteli radikaalia budjettiaan julistamalla, että ”vaihtoehtoa ei ole”. Kevään 1980 budjetti jatkoi valtion menojen vähentämistä ja esitteli uusia leikkauksia.
Arvonlisäveron ja korkojen nosto kiihdytti aluksi inflaatiota entisestään ja heikensi ostovoimaa. Punnan arvo nousi, mikä heikensi Britannian viennin kilpailukykyä ja vahingoitti teollisuustuotantoa. Työttömyys jatkoi nousuaan ja talous supistumistaan. Thatcher piti kuitenkin linjansa.
Vielä keväällä 1981 uskottu selviävän kauan pääministerinä. Britannian talous ja työttömyysaste eivät olleet kääntyneet parempaan.
Keväällä 1981 Englannin suurimmissa kaupungeissa oli vakavia mellakoita. Thatcher piti kuitenkin linjansa ja käänne parempaan alkoi, kun Britannia alkoi pumpata öljyä Pohjanmerestä. Taantuma alkoi hellittää, maan oppositio ajautui hajaannukseen ja työväenpuolue siirtyi entistä enemmän vasemmalle.
Vuonna 1983 alkaneella toisella pääministerikaudella konservatiivien kannatus laski vuoden 1980 pohjalukemien tasolle ja syksyllä 1985 maassa puhkesi jälleen katumellakoita.
Kansallinen hiilikomitea ilmoitti keväällä 1984 sulkevansa 20 tuottamatonta hiilikaivosta, mikä johti hiilikaivostyöläisten 12 kuukauden mittaiseen lakkoon.
Kun Thatcher tuomitsi vallankumouksellisen ay-johtaja Arthur Scargillin johtaman lakon, ja hiiltäkin edelleen riitti, kaivosmiehet alkoivat palailla töihin ja lakko loppui. Näin Thatcher oli lyönyt ”sisäisen vihollisensa”, joka oli aiheuttanut hänelle harmia jo vuodesta 1981 asti.
Irlannin tasavaltalaisarmeijaa IRA:ta vastaan Thatcher veti kovaa linjaa. Keväällä 1984 Thatcher selvisi IRA:n pommi-iskusta konservatiivien puoluekokoukseen. Iskussa kuoli viisi ihmistä.
Thatcherin ensimmäisiä merkittäviä sisäpoliittisia tekoja oli Housing Act -laki, joka antoi kunnan omistamien vuokratalojen vuokralaisille oikeuden ostaa asunto itselleen.
Kuntien vuokra-asujat ryhtyivätkin ostamaan runsain joukon itselleen vuokratalojaan.Vuoteen 1990 mennessä vuokra-asuntojen myynti olikin tuottanut valtiolle 28 miljardia puntaa.
Lisäksi British Telecomin (BT), British Gasin ja British Airwaysin yksityistäminen tuotti yli 20 miljardia puntaa. Vuosien 1983–1990 aikana Britanniaan syntyi yli kolme miljoonaa uutta työpaikkaa, etupäässä palvelualalle, mikä kompensoi aiemmin menetettyjä teollisuustyöpaikkoja ainakin maan eteläosissa.
Säännöstelyn purkaminen lisäsi Thatcherin suosiota, ja Lontoon Citystä tuli kansainvälisesti merkittävä finanssikeskus.
Ulkopolitiikassa Thatcher joutui tiukkaan paikkaan, kun Argentiina miehitti Britannialle kuuluneet Falklandinsaaret huhtikuussa 1982.
Thatcher reagoi nöyryytykseen määrätietoisesti ja lähetti armeijan valtaamaan saaret takaisin. Thatcher nähtiin kotimaassa rohkeana voiton arkkitehtina, mikä kaksinkertaisti hänen suosionsa ja pelasti pääministerin aseman.
Läheisenä poliittisena liittolaisena Thatcherilla oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan, jonka kanssa hän tuli toimeen mainiosti. Kaksikko uskoi kapitalismiin sekä eettisesti oikeana että eniten hyvinvointia tuottava järjestelmänä- Molemmat uskoivat myös Neuvostoliiton nujertamiseen kylmässä sodassa kilpavarustelun avulla.
Euroopan yhteisössä Britannia neuvotteli tuntuvan jäsenmaksualennuksen vuonna 1984. Perusteena oli se, että Britanniasta oli tulossa EU:n suurin nettomaksaja, vaikka sen maataloussektori oli verraten pieni. Thatcher vastusti EY:n suunnitelmia päätöksenteon keskittämisestä ja liittovaltiorakenteesta ja vastusti erityisesti rahaliitto Emua.
Kesäkuussa 1987 konservatiivit ja Thatcher äänestettiin kolmannelle perättäiselle valtakaudelle. Konservatiivipuolueen sisäinen eripura oli kuitenkin kasvanut ja Thatcher oli hankkinut itselleen puolueensa sisällä vaikutusvaltaisia vastustajia.
Kansa puolestaan ei pitänyt siitä, että valtiovarainministeri Nigel Lawson pudotti ylimmän veroluokan veroprosentin 60:stä 40:een samalla kun kaikkia sosiaaliavustuksia leikattiin. Lisäksi inflaatio nousi takaisin 10 prosenttiin ja korot 15 prosenttiin, mikä kuritti erityisesti keskiluokkaa.
Kansansuosiota verotti myös se, että Thatcher oli ajanut kaikille kunnan asukkaille tulojen tai varallisuuden suuruudesta riippumatta samansuuruista veroa eli niin sanottua henkiveroa kunnallisen kiinteistöveron tilalle. Veroa vastustavat mielenosoitukset yltyivät lopulta mellakoiksi.
Heinäkuussa 1989 Thatcher siirsi toisiin tehtäviin ulkoministeri Geoffrey Howen, joka oli taivutellut valtiovarainministeri Lawsonin kanssa Thatcheria liittymään Euroopan valuuttakurssimekanismiin. Pian sen jälkeen myös Lawson erosi.
Yleinen mielipide kääntyi Thatcheriä vastaan, ja konservatiivit hävisivät europarlamenttivaalit työväenpuolueelle. Kun Thatcher ei saanut enää riittävää tukea äänestyksessä konservatiivipuolueen johtajuudesta marraskuussa 1990, hän veti johtopäätökset ja ilmoitti eroavansa. Kuusi päivää myöhemmin hänen tilalleen puoluejohtajaksi ja pääministeriksi valittiin John Major.
Suomessa Thatcher vieraili viimeisen kerran pääministerinä elokuussa 1990 keskustelemassa pääministeri Harri Holkerin (kok.) ja presidentti Mauno Koiviston kanssa maailmanpolitiikan silloisesta ykkösaiheesta, Persianlahden kriisistä.
Thatcher vieraili myös Nesteen öljynjalostamolla Sköldvikissä ja Santahaminan varuskunnassa. Uutislähetyksiin järjestettiin Suomi-kuvaa myös Helsingin Kauppatorilta, jossa Holkeri tarjosi brittikollegalleen klassiset torikahvit.