Väylävirasto: Teiden korjausvelka lähestyy uutta ennätystä lisärahoituksesta huolimatta – autoilijat voivat kohdata kuoppaista menoa pääväylien ulkopuolella

Kotimaa

Suomessa vain valtaväylät pysyvät ensi vuonna hyvässä päällysteessä, jos esitetyt määrärahat tiestön kunnossapidolle toteutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että heikkokuntoisten tieosuuksien määrä kasvaa varsinkin siellä, missä liikennemäärät ovat pääväyliä pienemmät.

Suuri osa niistä teistä, jotka Väylävirasto luokittelee tärkeimmän hoitoluokan väyliksi, sijaitsee Suomen tiheästi asutetuilla alueilla eli esimerkiksi Uudellamaalla, muualla Etelä-Suomessa sekä länsirannikolla.

Muussa kunnossapitoluokassa olevat tiet joutuvat pääosin vielä odottamaan uutta päällystettä. Väyläviraston kunnossapidon osastonjohtaja Magnus Nygård kertoo STT:lle, että tämänhetkisen arvion mukaan huonokuntoisen tieosuuden määrä voi ensi vuonna kasvaa tuhannella kilometrillä nykyisestä.

Valtion vastuulla on Suomessa noin 50  700 kilometriä päällystettyä tietä. Jos kunnossapitoarvio toteutuu, noin kaksi prosenttia tästä tieverkosta menee vuoden aikana huonoon kuntoon.

Väyläviraston mukaan Suomen teitä pitäisi päällystää vuosittain 4  000 kilometriä, jotta väylänpidon korjausvelka ei kasvaisi. Tänä vuonna Väylävirasto arvioi määrän jäävän runsaaseen puoleen tästä eli 2  300 kilometriin.

Nygård Väylävirastosta kertoo, että vuonna 2023 määrä laskee nykyarvion mukaan 1  700–1  800 kilometriin.

–  Pääväylät pidetään ensi vuonnakin samanlaisessa kunnossa kuin ne ovat tänä vuonna. Kun hintataso on noussut ja vähän vähemmän pystymme tekemään, niin kyllä se on pienemmillä teillä, missä tapahtuu toiminnan jousto, hän sanoo.

Päällystekilometrejä leikkaavat ensisijaisesti alati nousseet kustannukset. Suurin syyllinen on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Sen seurauksena päällystämiselle tärkeän bitumin hinta hyppäsi ylöspäin ja myös polttoaineiden ja energian raaka-aineiden hinta kallistui.

Kunnossapidon määrärahat ovat sen sijaan pysyneet samoina, ja ensi vuodelle ne pienenevät. Valtion talousarviossa on vuodelle 2023 esitetty perusväylänhoitoon runsaat 1,2 miljardia euroa, mikä on lähes 200 miljoonaa vähemmän kuin tämän vuoden arvioidut kustannukset. Kokonaispotilla rahoitetaan kaikkien Suomen väylien, myös vesireittien ja rautateiden, perusylläpito.

Toisaalta myös hallitus on yrittänyt leikata väylänhoidon korjausvelkaa satojen miljoonien eurojen lisärahoituksella. Kuten tänä vuonna, myös ensi vuoden talousarviossa väylien korjausvelan vähentämiseen on suunnattu 300 miljoonaa euroa. Lisäsummasta huolimatta korjausvelka tiestöllä kasvaa.

Nygårdin mukaan summa on mennyt muun muassa rataverkon ylläpitoon sekä esimerkiksi tiesiltojen uusimiseen.

–  Teräksen hinta näkyy meille vaikkapa ratakiskon hinnassa selvästi, sanoo Nygård ja lisää, että kiskon hinta on vuodesta 2020 noin kaksinkertaistunut.

Väyliä myös hoidetaan raskaalla kalustolla, joka nielee paljon polttoainetta.

Väylävirasto priorisoi tiestön kunnossapitoa muun muassa elinkeinoelämän, ihmisten työssäkäynnin ja liikenneturvallisuuden mukaan. Tämän vuoksi voimavarat suunnataan pääväyliin, kun niukkuus koittaa.

Tärkeimpään väyläryhmään virasto laskee Suomen tiestöstä noin 9  300 kilometriä. Liikennemäärä niillä vastaa Nygårdin mukaan yli 70:tä prosenttia kaikesta Suomen liikenteestä.

Nygård myöntää, ettei koko tieverkkoa pystytä hoitamaan yhtä hyvin ja että tiestön heikkeneminen tulee näkymään autoilijoille. Hän kuitenkin puolustaa sitä, miten Väylävirasto priorisoi korjauskohteita. Hänen mukaansa niukkuus jakaantuu tasaisesti koko maahan, koska sekä pääväyliä että pienempiä teitä kulkee joka puolella maata.

–  Parhaamme teemme. Yritämme kaikin keinoin saada mahdollisimman hyvän lopputuleman aikaiseksi, vaikka tähän on haastavat reunaehdot.

Päällystäminen on Nygårdin mukaan tien kunnolle tärkeää, koska se suojaa tien muuta rakennetta. Se on hänen mukaansa myös kustannustehokasta.

–  Jos päällyste ehtii vaurioitua eri tavoin, niin joudutaan tilanteeseen, jossa rakennetta joudutaan korjaamaan muutenkin. Se on sitten vielä kalliimpaa kuin uudelleen päällystäminen, sanoo Nygård.

Pienenevistä päällystämismääristä huolimatta Nygård kertoo, että tiestön talvikunnossapidosta ei tulevana talvena tingitä.

Infrayhtiö Destian kunnossapitopalveluiden liiketoimintaryhmän johtaja Seppo Ylitapio kuitenkin kertoo, että talvikunnossapito vaikeutuu, jos tie on huonossa kunnossa. Destia on yksi yrityksistä, joilta muun muassa valtio ostaa teiden kunnossapitoa.

–  Jos on oikein uraisia teitä, niin talvikunnossapito, kuten auraus ja lumisohjon poisto, hankaloituvat. Suolamääriä joudutaan käyttämään lisää, Ylitapio kertoo.

–  Viime talvi osoitti, että jos on jäätymis-sulamissykliä, niin heikkokuntoiset päällysteet aika usein reikiintyvät. Pahimmassa tapauksessa joudumme asettamaan päällystevauriomerkit ja nopeusrajoitukset tieosuuksille.

Myös Nygård sanoo, että matalammat nopeusrajoitukset ovat mahdollisia joillain tieosuuksilla varsinkin kevättalvella, jos tiestö pääsee heikkoon kuntoon.

Sekä Nygård että Ylitapio toivovatkin, että talvella lämpötila pysyisi mahdollisimman pitkään pakkasen puolella eikä sahaisi nollan molemmin puolin. Luntakaan ei teiden kunnossapitäjien mielestä tarvitsisi tulla liikaa.