"Olemalla reagoimatta voit vaikuttaa" – Valtion vihapuhetutkimus paljastaa, mikä merkitys on sillä, että rasistisista viesteistä provosoituu somessa
Pienen joukon tekemät rasistiset viestit saavat kokoaan suuremman merkityksen, kun niitä jakaa sosiaalisessa mediassa – oli syy mikä tahansa.
Valtioneuvoston kanslian kustantamassa tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten vihapuhe leviää verkossa ja miksi sitä tuotetaan. Tutkijoiden tulokset julkistettiin maanantaina.
Verkkoviha-tutkimuksen perusteella vihapuhetta tuottavat verkkoon vähäinen joukko ihmisiä. Heidän viestinsä saa kuitenkin suuren tehon, kun sitä jaetaan passiivisesti verkossa, tiedostaen tai ilman. Vihapuheen tehoa lisää myös tutkijoiden mukaan se, että rasistisen sisällön kanssa on eri mieltä, siitä provosoituu ja lähtee kommentoimaan sitä.
Tutkimusta johtanut dosentti Tuija Saresma kuvailee viestejä tahallaan tai tahtomattaan levittävien roolia merkittäväksi sille, että vihapuhe elää verkossa. Ilman yleisöä ei viesti hänen mukaansa eläisi.
– Saisimme paljon aikaiseksi, jos pystyisimme pistämään hiljaisemmalle, että hiljennettäisiin kuoliaiksi puheenaiheet, jotka ovat kyseenalaisia, Saresma sanoo.
Selvitykseen osallistunut yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta huomauttaa vielä, että myös sosiaalisen median algoritmit antavat lisänäkyvyyttä viesteille, jotka keräävät reaktioita.
– Olemalla reagoimatta voit vaikuttaa ja muokata pieniltä osin algoritmin automaattista toimintaa, Pöyhtäri sanoo.
Verkkoviha-tutkimuksessa tutkijaryhmä pystyi havaitsemaan kolmenlaisia vihapuheen tuottajia. Vaikutusvallaltaan merkittäväksi nousee tutkimuksessa pieni ja ideologinen ihmisten joukko, joka tekee vihapuheeksi luokiteltavaa sisältöä määrätietoisesti pönkittääkseen omia poliittisia päämääriään.
Näiden kirjoittajien viestit saavat painoarvoa siitä, että ne leviävät pitkin verkkoa. Saresma kuvailee osaa seuraajakunnasta ”digitaaliseksi jalkaväeksi”, koska he jakavat sisältöä eteenpäin.
Valtaosa vihapuheen tuottajista on selvityksen perusteella yksittäisiä ihmisiä, mutta tutkijat tunnistivat tuottajista yhden yhtenäisen äärioikeistolaisiin ryhmiin linkittyvän joukon.
Toisen tuottajien ryhmittymän luovat selvityksen perusteella tunteellisesti reagoivat tuottajat, jotka tunnekuohussa kirjoittavat vihapuhetta.
Tutkijat havaitsivat, että osaa kirjoittajia yhdistää kokemus omasta heikko-osaisuudesta tai siitä, että heidän asemansa on yhteiskunnassa uhattuna.
Kolmas ryhmä ovat tutkijoiden mukaan sellaiset, jotka tuottavat vihapuhetta eräänlaisena performanssina. Kirjoittajat eivät välttämättä ole itse sitä mitä he kirjoittavat.
Vihapuhetta ruokkii varsinkin tiettyjen verkkoalustojen mahdollistama nimettömyys: rasistista sisältöä voi kirjoittaa jäämättä itse kiinni. Selvityksen perusteella Twitter on merkittävä alusta, kun vielä 2010-luvun puolessavälissä korostui Suomi24-sivusto.
– Vihapuhe on yhä merkittävämpi osa digitalisoituvaa arkeamme. Se liittyy yhteiskunnan jatkuvasti polarisoituvaan keskustelukulttuuriin, ja se koskettaa meitä kaikkia. Vaikka haluaisi pysyä erossa koko vihapuheen ilmiöstä, niin siihen ei oikeastaan pysty, toteaa Saresma.
Vihapuheen tuottamista koskevan tutkimuksen lisäksi oikeusministeriö julkaisi maanantaina oman selvityksensä siitä, miten paljon vähemmistöt kohtaavat vihapuhetta Suomessa.
Yli kolmasosa eri vähemmistöryhmiin kuuluvista on selvityksen perusteella kohdannut häirintää tai vihapuhetta useammin kuin kerran kuukaudessa. Selvityksessä tosin todetaan, että vihapuheen kohtaaminen ei välttämättä tarkoittanut suoraan sitä, että vastaaja joutui itse sen kohteeksi.
Ministeriön teettämään kyselyyn vastanneista alle kolmasosa ilmoitti kohtaamastaan häirinnästä jollekulle. Siitä ilmoittaneista yli kaksi kolmasosaa vielä koki, etteivät he saaneet riittävästi tukea. Yleisin häirinnän muoto oli sanallinen loukkaus, ja se tehtiin useimmin verkossa.
Valtaosa vastaajista, noin 70 prosenttia, koki, että vihapuhe vaikutti heidän turvallisuuden tunteeseensa. Yli puolet vihapuhetta kohdanneista vastasi, että sillä oli vaikutusta heidän mielenterveyteensä.
Owal Groupin oikeusministeriölle tekemään selvitykseen vastasi yli 2750 ihmistä, ja suurin osa vastaajista oli ulkomaalaistaustaisia.
Molemmissa selvityksissä annettiin myös ehdotuksia sille, miten vihapuhetta voisi vähentää. Keinoiksi lueteltiin muun muassa tietoisuuden lisäämistä siitä, mitä vihapuhe on. Tutkimuksissa suositeltiin tukipalveluiden lisäämistä paitsi uhreille, myös osalle vihapuhetta tuottavista. Selvityksissä korostuivat myös poliisien koulutuksen lisääminen ja rahoitus.