Vieraskynä: Jospa puhuttaisiin kulttuurista ja sivistyksestä?
Aina, kun yhteiskunnassamme eletään taloudellisesti tiukkoja aikoja, kulttuuripalvelut joutuvat leikkauksen kohteeksi. Tähän on olemassa moniakin syitä. Tärkeimpiä syitä on kaksi.
Ensinnäkin kulttuuripalvelujen vaikutuksia yhteiskuntaan, ihmisten hyvinvointiin ja kansantalouteen ei pystytä mittaamaan yksinkertaisilla talouden mittareilla. Toinen keskeinen syy on se, että kulttuuripalvelujen vaikutusta yhteiskunnan kehitykseen ja talouteen ei arvosteta riittävästi.
Kulttuuripalvelujen työllistävä vaikutus vielä ymmärretään, mutta niiden syvällisemmät vaikutukset jäävät usein tiedostamatta.
Tutkimusten mukaan esittävän kulttuurin ja muiden kulttuuripalveluiden vaikutus kaikinpuoliseen hyvinvointiimme on kiistaton. Ne tarjoavat välineitä henkiseen kasvuun, itsemme ja toistemme ymmärtämiseen ja jopa parempaan terveyteen ja hyvinvointiin.
Kulttuuripalvelut tukevat Ihmisten välisiä suhteita ja kehittävät ihmisten välisiä kontakteja.
Kansainväliset ja kansalliset tutkimukset kulttuurin vaikutuksesta terveyteen ja elinikään ovat osoittaneet, että kulttuuria ja taiteita paljon harrastavat jopa pysyvät terveempinä ja elävät pitempään kuin kulttuurista piittaamattomat niin kutsutut sohvaperunat.
Joidenkin tutkimusten mukaan kulttuurin ja kulttuuriharrastusten suhde eloonjäämiseen saattaa olla jopa kausaalinen (syyvaikutussuhde), mikä tarkoittaa, että kulttuuri olisi terveyden ja eloonjäämisen syy siinä missä terveelliset elintavatkin (esim. kuntoilu, hyvä uni tai laihduttaminen).
Esittävä kulttuuri on yhteiskuntaa rakentava, myönteinen tekijä riippumatta siitä, pidämmekö jostakin kulttuurituotoksesta, vai emme.
Kulttuurista ei kuitenkaan pidä puhua ainoastaan esittävänä taiteena, kirjastoina, kulttuuripalveluina tai korkeakulttuurina. Kulttuuri kun on pohjimmiltaan paljon enemmän.
UNESCO määrittelee kulttuurin yhteiskunnan tai ihmisryhmän henkisten, aineellisten, älyllisten ja emotionaalisten ominaisuuksien koostumukseksi, joka sisältää taiteiden ja kirjallisuuden lisäksi elintavat, yhteiselämän, arvojärjestelmät, traditiot ja uskomukset.
Yhteiselämä ja arvojärjestelmä pitävät sisällään mm. käyttäytymistavat, joita pidämme kulttuurissamme hyväksyttävinä ja sopivina.
Meillä Suomessa on suomalainen kulttuuri. Jossakin toisessa maassa on toisenlainen kulttuuri. Eri kulttuureilla on yhteisiä piirteitä, mutta niillä on myös erilaisia piirteitä.
Oma kansallinen kulttuurimme muodostuu kaikesta siitä, mitä me teemme ja mitä meitä edeltävät sukupolvet ovat tehneet. Se on oppimisen ja kehityksen kerrostumaa kerrostuman päälle.
Kulttuuri on osa historiaa, nykyisyyttä ja ihmisen persoonaa siinä missä ruumis ja mielikin. Kuten edesmennyt filosofi Lauri Rauhala on todennut: ”Kulttuuri on ihmisessä ja ihminen kulttuurissa”.
Jo edellä todettu kertoo meille sen, että puhuessamme kulttuurista emme saa rajoittaa keskustelua puheeksi koulutusmäärärahoista ja teatterista. Keskustelu kulttuurista voi, ja sen tulee, koskea koko inhimillistä elämäämme ja kulttuuripalveluja osana sitä.
Sivistystä pitää arvostaa
Kulttuuri on monessa suhteessa sama asia kuin sivistys. Täysin sama asia se ei tietenkään ole.
Esimerkiksi toisen tahallinen vahingoittaminen ei ole kulttuurissamme hyväksyttävää. Se ei ole myöskään sivistyneelle kuuluva tapa käyttäytyä. Toisaalta sivistykseen kuulu tietoa, joka ei ole varsinaisesti kulttuuria.
Yksilötasolla sivistys voidaan määritellä yhdistelmäksi sellaista kasvatusta, koulutusta ja tietoa, joka mahdollistaa toimimisen yhteiskunnassa. Se on ihmisen kypsyyttä, omien juurien tuntemusta sekä kykyä kuvitella tulevaisuutta.
Yksilön sivistyksessä yhdistyvät itsetuntemus, viisaus, kyky aitoon vuorovaikutukseen, kyky tiedonjakoon ja kyky käyttäytyä osana yhteisöä ja yhteiskuntaa. Tietoa yksilölle kasautuu koulutuksen, kasvatuksen, elämisen, kokemuksen ja viiteryhmien kautta.
Yhteiskunta on sivistysjärjestelmänä yksilöidensä tuottama kokonaisuus. Sivistynyt yhteiskunta on tasan yhtä sivistynyt kuin sen yksilötkin. Parhaimmillaan sivistysyhteiskuntamme pitää sisällään kaiken sen, mikä antaa pohjan länsimaiselle demokratiallemme.
Kun sivistyksestä (sivistysjärjestelmän tuottamista hyvistä vaikutuksista) pidetään pitkäjänteisesti huolta, kriiseihin ja nopeisiin muutoksiin joutuva yhteiskunta on kyvykäs kohtaamaan erilaiset vaikeudet ja tilanteet ja selviytyy niistä.
Voisiko Keskusta olla kulttuuri- ja sivistyspuolue?
Kulttuurin tai sivistyksen esillä pitäminen ei kuulu tämän päivän poliittiseen keskusteluun. Ne eivät ole tällä hetkellä niin sanotusti poliittisella agendalla.
Julkisuudessa ei näy poliitikkojen puheenvuoroja, jossa käsiteltäisiin kulttuurin ja sivistyksen merkitystä tai vaikutuksia yhteiskunnassa. Joitakin puheenvuoroja koulutuksen ja esittävän taiteen määrärahoista nähdään kyllä silloin tällöin, mutta tämä ei muuta asiaa.
Toisesta suunnasta katsoen tämä tarkoittaa sitä, kulttuurin ja sivistyksen esille nostavalle politiikalle on olemassa tilaa, jos jokin poliittinen taho haluaa tai pystyy tämän tilan käyttöönsä ottamaan.
Keskustalle kansallisen kulttuurin ja sivistyksen puolestapuhujan rooli voisi sopia erittäin hyvin. Keskustalle tämä tarkoittaisi oikeastaan vain paluuta juurille. Kulttuuri ja sivistys löytyvät keskustalaisuuden ytimestä aivan samalla tavalla kuin luonto ja luonnon kanssa eläminenkin.
Jo keskustan perustaja Santeri Alkio määritteli yhteiskunnan tavoitteeksi rakentaa ihmisille hyvää elämää sekä turvaamalla aineellista toimeentuloa että panostamalla hengen ravintoon ja mahdollisuuksiin kehittyä ihmisenä.
Santeri Alkio tiesi, mistä puhui. Hän ei ollut ainoastaan kansanedustajana ja ministerinä toiminut poliitikko – vaan hän oli myös kirjailijana, lehtimiehenä ja nuorisoseuramiehenä vaikuttanut kulttuurin tekijä.
Kaikki Alkion ajatukset eivät ole sellaisenaan tuotavissa – kuten ei kenenkään muunkaan yli satavuotta eläneen henkilön kaikki ajatukset – toteutettavaksi tähän päivään.
Mutta juuri kulttuurin ja sivistyksen yhteiskunnan kehitykseen kytkeytymisen osalta hänen ajatuksensa ovat yhä erinomaisen ajankohtaisia. Hyvää elämää ei saada aikaiseksi pelkästään rakentamalla aineellisen toimeentulon varaan. Samalla tulee panostaa ”hengen ravintoon ja mahdollisuuksiin kehittyä ihmisenä”.
Silloin yhteiskunta kehittyy, sivistyy ja vahvistuu.
Yleisradiotoiminnan sivistystehtävä on syytä päivittää
Ei ole itsestään selvää, että meillä on oma, vahva kansallinen kulttuuri. Kovin uhka kulttuuriamme ja sivistystämme kohtaan tulee verkosta. Kodeissa tämä taistelu näkyy siten, että vastuullisten kotien kasvatustehtävästä merkittävä osa on lasten mediankäytön vartiointia.
Verkkomediaan emme voi vaikuttaa muuta kuin käytön osalta. Se ei tottele muuta kuin rahaa ja kansainvälisiä juridisia päätöksi, eikä aina niitäkään.
Vahvin keino taistella verkkomedian ”syöpää” vastaan vahva, kotimainen media. Kaikella kotimaisella medialla on tässä kulttuuritaistelussa suuri merkitys. Yleisradion merkitys on kuitenkin suurin. Se on ainut massamedia, jonka toimeksianto tulee yhteiskunnalta. Siksi suurin haaste kohdistuu juuri siihen.
Pitämällä huolen siitä, että meillä on vahva Yleisradio, voimme puolustaa kansallista kulttuuriamme ja sivistysperiaatteitamme edes jollakin tavoin. Siksi kaikkien järkevien puolueiden ja tahojen on syytä pitää huolta Yleisradion toimintamahdollisuuksista ja toimintaedellytyksistä. Tässä asiassa on juuri nyt kuitenkin kaksi ongelmaa.
Ensinnäkin kaikki puolueet eivät ymmärrä Yleisradion merkitystä, vaan pyrkivät kaikin keinoin heikentämään sitä. Ja, toisaalta Yleisradio on käytännössä hukannut sille alun perin kuuluneen sivistyslähtökohdan ja hyväksynyt tilalle toimintamalleja, jotka sopivat huonosti sen rooliin.
Esimerkiksi yhtiön toimitusjohtajana aikoinaan toiminut Sakari Kiuru oli kokenut sivistysmies. Samoin aikoinaan vuosikausia Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajana toiminut Seppo Niemelä oli syviä sydänjuuriaan myöten sivistysmies. Vielä Arne Wessbergin aikanakin sivistystehtävä oli yhtiössä läsnä. Silloin jaettiin jopa hyvistä radio- ja tv-ohjelmista sivistyspalkintoja.
Sitten Yleisradion johdon valintaperusteet muuttuivat. Yhtiön johdon valinnasta tehtiin samanlaista kuin minkä tahansa yhtiön johdon valinnasta. Ja, kun väki muutoinkin yhtiössä vaihtui, seuraus oli se, että aiemmin aidoksi koettu näkemys yhtiöstä sivistystä perimässään kuljettavana laitoksena hävisi, jos ei nyt kokonaan niin suurelta osin, taivaantuuliin.
Valtaosaltaan Yleisradion tarjonta on ohjelmia ja palveluita, jotka täyttävät sivistykselliset kriteerit. Mutta, mukana sen ohjelmistossa on nykyisin myös turhan usein ala-arvoista kielenkäyttöä ja pieniä asioita, joilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä yhtiön ohjelmapolitiikan tai katsojan kannalta, mutta ne koetaan vastenmieliseksi.
Tämähän ei välttämättä ole katsojan tai kuuntelijan ongelma siksi, että vastaanottimen saa aina kiinni. Mutta, Yleisradion ongelma se on. Yhtiö kerää tällä tavoin aivan turhaan hiiliä päänsä päälle.
Sivistystehtävästä huolehtiminen ei tarkoita sitä, että Ylen pitäisi toimia tänään samalla tavalla sivistäjänä kuin mitä se oli olemassaolonsa alkuaikoina. Yleisradion käsitys sivistyksestä voidaan varmasti päivittää niin, että se kestää tarkastelun tässä ajassa ja vahvistaa yhtiön asemaa. Se olisi yhtiön etu.
Ehkä tämän vaatiminen olisi tämän päivän alkiolaisuutta!
Suomenmaan Vieraskynä-sarja päättyy.