Vastakkainasettelu teki paluun, politiikan tutkijat Paloheimo ja Karimäki arvioivat vaaleja – "Konsensusta korostava sykli on päättynyt"
Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo ennustaa hyvää äänestysprosenttia eduskuntavaaleissa, ja siihen on kaksi syytä. Puolueet eroavat selvästi toisistaan vastakkainasettelun voimistumisen myötä ja suosituimpien puolueiden väliset kannatuserot ovat pieniä.
– Nämä molemmat äänestysaktiivisuutta lisäävät tekijät toteutuvat, hän sanoo.
Paloheimon mukaan jo puolueiden vaaliohjelmista huomaa vastakkainasettelun jyrkentymisen, kun etenkin vasemmistopuolueet ovat menneet entistä enemmän vasemmalle.
Konsensushakuisuutta kestikin pitkään, sillä se kehitys alkoi jo 1970-luvulla. Sotien jälkeiset rajalinjat poistuivat, kaikista puolueista tuli hallituskelpoisia ja yhteistyöhön kyettiin lähes kaikkien puolueiden kanssa. Tämä aika näyttää jäävän nyt taakse.
– Keskustahakuinen, voimakkaasti konsensusta korostava sykli on päättynyt, Paloheimo sanoo.
Heikki Paloheimo lisää, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen harjoittama politiikka oli omiaan terästämään porvarillisten puolueiden ja vasemmiston välistä vastakkainasettelua.
– Kehitys on jatkunut, ja se näkyy monilla eri alueilla.
Politiikka on aaltoliikettä, sanoo myös yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta.
Puolueiden hakeutuminen poliittiseen keskustaan oli pitkään vastareaktio polarisaatiolle, mutta nyt mennään taas toiseen suuntaan.
– Poliittisen kentän laidoille tulee tilaa, kun puolueet alkavat muistuttaa liikaa toisiaan, Karimäki sanoo.
Mutta miksi vastakkainasettelu kiihtyy juuri nyt? Karimäki uskoo, että sitä edesauttavat arvoihin ja identiteettipolitiikkaan liittyvät kysymykset.
– Politiikan agendalla on nyt sellaisia asioita, joista on vaikea tehdä kompromisseja hallitusohjelmassa. Se johtaa siihen, että vedetään rajalinjoja.
Vaalikeskustelua on hallinnut talouspolitiikka, puhetta on riittänyt etenkin valtion velasta. Paloheimon ja Karimäen mukaan talouskeskustelu avittaa etenkin isoja puolueita puoluekentän äärilaidoilla.
– SDP ja kokoomus asettuvat selkeimmin talouskeskustelun vastapuoliksi, sanoo Karimäki.
Karimäen mukaan SPD on myös tästä syystä pystynyt pitämään kannatuksensa poikkeuksellisen hyvällä tasolla verrattuna siihen, miten pääministeripuolueelle yleensä käy vaalikauden lopulla.
Paloheimo niputtaa asetelman yhteen ääripäähän kokoomuksen lisäksi perussuomalaiset, niiden väliin keskustan ja toiseen ääripäähän vasemmistopuolueet.
– Tällaiset teemat vahvistavat niitä puolueita, joilla on hyvin selvät kannat. Jos ei ole kovin selvää kantaa, keskusteluissa jää vähän taustalle.
Karimäki pitää näitä vaaleja poikkeuksena viimeisiin vuosikymmeniin, jolloin hallituspohjasta on lähinnä sanottu, että vaalitulos ratkaisee. Nyt hallituskoalitioita on suljettu pois jo etukäteen.
– Asetelmat ovat eri tavalla selkeämmät kuin viimeisimmissä vaaleissa. Se voi herättää joissain ihmisissä halun vaikuttaa, etenkin kun tilanne on niin tasainen, Karimäki sanoo.
Taktinen äänestäminen onkin ollut suosittu sanapari vaalien alla. SDP:tä se ainakin hyödyttää, arvioi Paloheimo.
– Osa äänestäjistä voi ajatella, että perussuomalaisten nousun hallitukseen voi estää, kun SDP pääsee paalupaikalle hallitustunnustelijaksi. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajilta menee ääniä SDP:lle.
– Myös pienempien porvarillisten puolueiden kannattajien keskuudessa voi olla taktista äänestämistä, jossa ääniä annetaan kokoomukselle, jotta estettäisiin punavihreän hallituksen syntyminen, Paloheimo sanoo.
Jakolinjoja on toki vaalien alla nähty muissakin aiheissa kuin taloudessa.
– Maahanmuutossa perussuomalaiset on kaikkia muita puolueita vastaan. Ilmastokysymyksissäkin perussuomalaiset ja myös keskusta erottuvat, Paloheimo sanoo.
Karimäen mukaan vaalikeskustelu on lopulta ollut odotusten mukaista.
– Jo viime vuoden puolella povattiin velkavaaleja, talousvaaleja. Ehkä vähän enemmän toivoisi puolueilta uskallusta kertoa, mitä ne keinot ihan konkreettisesti ovat, joilla vaaliohjelmien vähän ympäripyöreitä tavoitteita aiotaan toteuttaa.
Politiikan tutkijat eivät hämmästele sitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka tai huoltovarmuus eivät lähde lentoon vaalikeskusteluissa.
– Kaikki puolueet ovat aika lailla yksituumaisia siitä, että meidän on kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota huoltovarmuuteen ja turvallisuuskysymyksiin. Suomessa on myös poikkeuksellisen vahvat perinteet siitä, että ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa pyritään laajaan yhteisymmärrykseen, Paloheimo toteaa.
– On vaikea kuvitella käsiäänestystä, jossa joku olisi sitä mieltä, ettei Suomen turvallisuuteen pitäisi tässä maailmantilanteessa satsata. Kaikki ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että satsauksia tarvitaan, Karimäki sanoo.
Hän kuitenkin uskoo, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun kiihtyminen nähdään vaalien jälkeen, kun Nato-jäsenyys on varmistunut ja lähdetään linjaamaan, miten Suomi konkreettisesti asettuu osaksi puolustusliiton suunnitelmia.
– Siinä varmasti nähdään puolueita erottavaa keskustelua, Karimäki uskoo.
