Vankien tupakoinnin kieltäminen herättää laajaa epäluuloa eduskunnassa – ”Metsään menee”

Eduskunta

Eduskunta joutuu luultavasti puntaroimaan juurta jaksain, myöntyykö se tupakoinnin täyskieltoon suljetuissa vankiloissa vai ei.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) lähetekeskusteluun kiikuttama esitys herätti runsaasti epäluuloja. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri (ps.) sanoi suoralta kädeltä, että ”metsään menee”.

Meri luonnehti esitystä vankilassa oleville tupakoitsijoille pakkolaiksi.

– En voi ymmärtää sitä, miksei ulkona voi tupakoida. En voi mitenkään ymmärtää sitä, että yli 400 000 euroa vuodessa laitetaan tupakan vieroitusoireiden hoitoon, näihin nikotiinipurukumeihin.

Avovankiloissa tupakointi jatkuisi, mutta suljettujen osalta Meren mukaan oli alun perin kyse siitä, että tupakointia voidaan vähän rajoittaa.

– Ja nyt te tuotte tänne tilanteen, jossa ei saa polttaa lainkaan.

– On hienoa, jos ihminen lopettaa tupakoinnin, mutta ei näin, ei pakkolaeilla. Ulkona tupakointi tulee sallia, Meri vaati.

Henriksson piti tupakoinnin kieltämistä tupakoimattomien vankien ja henkilökunnan terveyden suojelemiseksi ja vankiloiden järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi perusteltuna.

– Mutta ymmärrän toki hyvin, että tähän tulee menemään aikaa, ja se kestää sen minkä se kestää. Sen on myös mentävä tietenkin perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi, sen verran tässä on perustuslaillisia kysymyksiä: puututaan ihmisten perusoikeuksiin, mutta samalla suojellaan toisten ihmisten perusoikeuksia, ja se pitää tässä pitää koko ajan mielessä.

Henrikssonin mielestä on perusteltua kysyä, miksi ulkona ei voisi tupakoida.

– Olen sen myös itse esittänyt ja olen saanut vastaukseksi sen, että käytännön kokemukset osoittavat, että jos vangit saavat tupakkatuotteita haltuunsa ja saavat tupakoida ulkoilun yhteydessä, niin niiden kuljettaminen selleihin on mahdotonta valvonnalla täysin estää, ja tästä tulee sitten se liitännäisvaikutus.

Henrikssonin mukaan tästä seuraa selleissä tupakointia ja järjestysongelmia.

– Vartijoiden työpanosta ei myöskään ole mahdollista käyttää tupakoinnin valvomiseen tai järjestämiseen, koska silloin esimerkiksi ulkoilutilanteiden muu valvonta kärsisi.

Myös vasemmistoliiton Anna Kontula oli monien muiden edustajien tavoin huolissaan esityksestä.

– Työntekijöiden ja muiden vankien suojaaminen passiiviselta tupakoinnilta on ilman muuta perusteltua. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että totaalikielto olisi paras tai hyväksyttävä ratkaisu.

Kontulan mukaan hallituksen esityskin toteaa, että kyse on laajasta rajoituksesta itsemääräämisoikeuteen. Tällaisissa tapauksissa tulisi Kontulan mukaan soveltaa suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan tulee valita lievin tavoitteen täyttävä vaihtoehto eli se, joka loukkaa ihmisten perusoikeuksia vähiten.

Kontula huomautti, että totaalikiellon valintaa hallituksen esityksessä punnituista vaihtoehdoista perustellaan sellien salatupakoinnilla.

– Selvittelin asiaa vähän. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan tunnistin, joka on riittävän tarkka havaitsemaan pienenkin tupakanhenkosen, maksaa kolmesataa euroa — verraten halpa kustannus perusoikeuksien ylläpidosta.

Kontulan mukaan muissa Pohjoismaissa onnistutaan järjestämään vankien tupakointi samaan aikaan kun suojellaan sivullisia passiiviselta tupakoinnilta.

– Tuntuu kerrassaan kummalliselta, että tämä olisi mahdotonta Suomessa ja jopa ihan kaikissa vankiloissa.

Kontula näki parhaaksi paketiksi riittävän tuen vangeille tupakoinnin lopettamiseen ja mahdollisimman mieto rajauksen itsemääräämisoikeuksiin sallimalla tupakoinnin ulkosalla tai erillisissä tupakkakopeissa.

Hyvin henkilökohtaisen kadunmiehen näkökulman vankien tupakantuskiin toi perussuomalaisten Sheikki Laakso.

Laakso muistutti siitä, kuinka suuri ongelma hermojen menettäminen on.

– Itse seitsemän vuotta olin polttamatta välissä. Yritykseni meni konkurssiin, ja täytyy sanoa näin, että en tänä päivänäkään kadu, että olen alkanut uudestaan polttamaan, koska vaihtoehto saattaisi olla, että olisin ollut koivunoksassa roikkumassa. Kyllä se siinä kohtaa oikeasti oli minulle se pelastava enkeli, ja en ole siitä ikävä kyllä sen jälkeen eroon päässyt.

Laakso kertoi myös vaimonsa olleen aikoinaan muutaman kuukauden polttamatta tupakkaa.

– Ja jouduin häntä polvillani pyytämään lopettamaan sen lakon, koska siitä ei tullut yhtään mitään. Keskittyminen karkasi ihan täysin — hän oli aivan, siis ihan, eri ihminen. Se oli ihan täyttä sekoilua kaiket päivät siinä, kun ei pysynyt ajatus koossa. Hän kärsii oikeastaan ihan samasta kuin minäkin, ADHD:stä, mutta hänellä se on vielä pari naksua isompi.

Laakso arveli, etteivät vanginvartijatkaan vastusta tupakoinnin hoitamista jollakin muulla tavalla kuin täyskiellolla.

– Tämä tulee joka tapauksessa aiheuttamaan vähintään näille vangeille suhteellisen paljon mielenhäiriöitä ja muuta vastaavaa, hän ennusti.