Väitös: Suomi ei ollut kylmän sodan päättymisen murrosvaiheessa passiivinen ajopuu vaan aktiivinen toimija
Suomi ei ollut Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamien murrosvuosien aikana ajopuu, vaan aktiivinen toimija, joka kykeni tarttumaan äkillisesti auenneisiin tilanteisiin. Näin toteaa Juha-Matti Ritvanen tuoreessa väitöskirjassaan.
Ritvasen valtiotieteiden väitöskirja tarkistetaan Turun yliopistossa 27. elokuuta 2021.
Ritvasen väitöstutkimus käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden murrosta ja Suomen kansainvälisen aseman muutosta 1990-luvun taitteessa. Tuolloin Suomen kylmän sodan ajan ulkopoliittinen ajattelu koki perustavanlaatuisen muutoksen, kun kylmä sota loppui ja YYA-sopimus päättyi.
Ritvanen korostaa, että usein kuultu väite Suomen passiivisesta, reaktiviisesta ja varovaisesta politiikasta kylmän sodan loppuvaiheessa ei pidä täysin paikkaansa.
– Pikemminkin kyse oli nopeista, olosuhteiden muutoksia hyödyntäneistä päätöksistä, joilla Suomi vahvisti olennaisesti kansainvälistä asemaansa ja toimintavapauttaan. Samalla kuitenkin tuli välttää mielikuvaa, että Suomi hyödynsi Venäjän sekavaa tilannetta ja heikkoutta, koska se saattaisi kostautua myöhemmin, Ritvanen sanoo Turun yliopiston tiedotteella.
Ritvasen mukaan Suomen ensimmäisiä irtiottoja idänpolitiikan varovaisuuslinjalta oli Operaatio Pax syksyllä 1990.
Suomi ilmoitti tuolloin yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklojen ja YYA-sopimuksen Saksa-viittauksen menettäneen merkityksensä. Uudelleentulkintojen taustalla oli Saksojen yhdistymisprosessi ja suvereniteetin palautuminen.
– Neuvostoliiton taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi vaati Suomea arvioimaan uudelleen idänpolitiikan perusteita ja tavoitteita. Suomi pyrki yhtäältä tukemaan Mihail Gorbatšovia ja hänen uudistuksiaan samalla kun kaikessa hiljaisuudessa rakennettiin yhteyksiä Boris Jeltsinin Venäjään, Ritvanen kertoo.
Ritvanen pitää tammikuuta 1992 Suomen kylmän sodan jälkeisen kansainvälisen aseman taitekohtana. Tuolloin YYA-sopimus päättyi
– Suomi loi suhteensa Venäjään uudelle pohjalle, johon liittyi myös kylmän sodan aikaisten toimintatapojen hylkääminen yhteydenpidossa KGB-väylää hyödyntäen itänaapurin johtoon sekä yleisesti suhtautumisessa Venäjän tiedustelupalvelun toimintaan Suomessa, tiedotteella sanotaan.
– Samaan aikaan idänsuhteiden mullistuksen kanssa Suomen Eurooppa-politiikka muutti suuntaa. Turvallisuuspoliittisten syiden lisäksi taloudelliset ja identiteettipoliittiset motiivit selittävät Suomen hakeutumista Euroopan unionin jäseneksi.
