Vähennä istumista, tehostat rasvanpolttoa – Uusi tutkimus kannustaa pieniin muutoksiin
Jo puoli tuntia vähemmän istumista päivässä voi parantaa energia-aineenvaihduntaa, kertoo tuore tutkimus. Se voi nimittäin parantaa elimistön kykyä hyödyntää rasvoja ja hiilihydraatteja energiantuottoon.
Istumisen vähentämisestä voi olla hyötyä erityisesti niille, jotka liikkuvat vähän ja joilla on kohonnut sydänsairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riski.
Runsaan istumisen ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena energiansaanti voi ylittää energiankulutuksen, mikä lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen.
Elintavat vaikuttavat myös elimistön kykyyn vaihtaa energianlähdettä rasvojen ja hiilihydraattien välillä eri tilanteissa. Tätä kutsutaan aineenvaihdunnalliseksi joustavuudeksi.
– Terve elimistö polttaa levossa enemmän rasvaa, mutta ruokailun jälkeen ja kovatehoisessa liikunnassa pääasiallinen energianlähde vaihtuu hiilihydraatteihin, selittää tutkijatohtori Taru Garthwaite Turun yliopistosta tiedotteessa.
– Jos aineenvaihdunnallinen joustavuus on heikentynyt, verensokeri ja rasva-arvot voivat kohota ja energiantuoton sijaan ylimääräinen rasva ja sokerit voivat ohjautua varastoitavaksi.
Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkimukseen osallistui 64 runsaasti istuvaa ja vähän liikkuvaa aikuista, joilla oli useita sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä.
Koeryhmä sai ohjeen vähentää istumista tunnilla päivässä lisäämällä seisomista ja arkiliikkumista, ilman varsinaisen liikuntaharjoittelun aloittamista. Verrokkiryhmää ohjeistettiin jatkamaan tavanomaista paljon istumista sisältävää elämäntapaansa. Istumista ja liikkumista seurattiin liikemittareilla puolen vuoden ajan.
– Tuloksemme viittaavat rohkaisevasti siihen, että istumisen vähentäminen ja kevyenkin arkiliikkumisen lisääminen – esimerkiksi seisomaan nousu puhelun ajaksi tai lyhyet jaloittelut – voivat tukea aineenvaihdunnan terveyttä ja mahdollisesti auttaa ennaltaehkäisemään elintapasairauksia riskiryhmillä, sanoo Garthwaite.
Istumisen vähentämiseen tähdännyt koeryhmä onnistui vähentämään istumista keskimäärin 40 minuuttia päivässä. Kaikki koeryhmäläiset eivät kuitenkaan onnistuneet tavoitteessa, kun taas osa verrokeista vähensi istumistaan.
Tutkijat eivät havainneet eroja koe- ja verrokkiryhmän välillä osallistujien aineenvaihdunnallisessa joustavuudessa puolen vuoden jälkeen. Koska ryhmien sisällä osallistujien välillä oli kuitenkin huomattavia eroja istumisen vähentämisessä, tutkijat tarkastelivat tuloksia myös toteutuneen muutoksen perusteella.
Niillä, jotka onnistuneesti vähensivät istumista vähintään puoli tuntia, havaittiin parannuksia aineenvaihdunnallisessa joustavuudessa ja kevyen liikunnan aikaisessa rasvanpoltossa verrattuna runsasta istumista jatkaneisiin. Lisäksi aineenvaihdunnallinen joustavuus parani sitä enemmän, mitä enemmän osallistuja lisäsi seisomisaikaa.
– Istumisen vähentämisen positiivinen vaikutus aineenvaihduntaan koskee todennäköisesti kuitenkin lähinnä niitä, jotka liikkuvat vähän ja joilla paino ja sairastumisriski ovat jo koholla, Garthwaite sanoo.
– Vielä enemmän hyötyjä saa liikkumalla liikkumissuositusten mukaisesti 2,5 tuntia reippaasti viikoittain, mutta pienikin liikunnan lisäys on hyödyllistä erityisesti vähän liikkuville.