Urheilija pani hihaansa sateenkaarinauhan ja sai paljonpuhuvia kommentteja – harva on kertonut kuuluvansa seksuaalivähemmistöön
Jääkiekkoilija Janne Puhakka. Jalkapalloilija Tinja-Riikka Korpela. Uimari Ari-Pekka Liukkonen. Jääkiekkoilijat Sanni Hakala ja Ronja Savolainen.
Julkisuudessa seksuaalivähemmistöön kuulumisestaan kertoneiden suomalaisurheilijoiden lista on lyhyt. Sunnuntaina epäillyn henkirikoksen uhrina kuollut Janne Puhakka on nostettu esille poikkeuksellisena urheilijana, sillä hän oli ensimmäinen SM-liigan pelaaja, joka kertoi homoudestaan julkisesti.
Urheilijoita on tullut julkisuuteen vähän, vaikka lajiliitot kertovat tekevänsä työtä tasa-arvon eteen.
Jääkiekkoliiton viestintäjohtajan Henna Malmbergin mukaan Jääkiekkoliiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa seksuaalivähemmistöjä ei ole mainittu erikseen, vaan suunnitelmassa käsitellään muun muassa sukupuolten tasa-arvoa sekä muita erityisryhmiä, kuten ihmisiä, joilla on jonkinlainen vamma tai tarve erityiseen tukeen.
– Varmasti aina on petrattavaa niin jääkiekossa kuin muissakin lajeissa, mutta haluaisin uskoa, että nykypäivänä meidän lajissa jokaisen on mahdollista olla oma itsensä, Malmberg arvioi STT:lle.
Malmberg sanoo, että pelaajien arki tapahtuu seuroissa, joiden kulttuurilla on paljon merkitystä. Suurimman osan ajasta pelaajat harrastavat lajia omissa seuroissaan.
Malmbergin mukaan jääkiekkoa pidetään maskuliinisena lajina, ja muun muassa mies- ja poikajoukkueilla on omat haasteensa lajista riippumatta. Hän sanoo, että julkisuudessa ovat vain huipputason pelaajat. Vaikka alemman tason harrastaja kertoisi seksuaalisesta suuntautumisestaan avoimesti, se ei ylitä uutiskynnystä.
– Toivon myös, että kun naisten puolella näistä asioista ollaan ehkä oltu julkisuudessakin avoimempia, tietoisuus lisääntyy sitäkin kautta ja esikuvat vaikuttavat myös yhtä lailla naisten puolella.
Jääkiekon pelaajayhdistyksen SJRY:n sekä Suomen Urheilijoiden puheenjohtaja Teemu Ramstedt arvioi STT:lle, että jääkiekon maskuliinisuus ja miesvaltaisuus vaikuttavat lajiin edelleen.
– Se on ihan selvä, että se näkyy jollakin tavalla meidän lajissa edelleen.
Ramstedtin mukaan tasa-arvon kehittäminen esikuvien kautta on yksi tehokkaimpia tapoja, ja siksi Puhakan ulostulo oli tärkeä.
– Asiaa on vaikea viedä eteenpäin organisaatiotasolta pakottamalla.
Ramstedt sanoo, että muun muassa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon edistäminen on jatkuvaa työtä.
– Uskon itse siihen, että urheilussa on viime vuosina menty eteenpäin siinä, että me näemme sen myös voittamisen näkökulmasta. Se auttaa organisaatiota menestymään, jos jokaisella on hyvä olla siellä. Mutta harvemmin voi sanoa, että työtä olisi koskaan tehty riittävästi.
Ramstedt arvioi, että jääkiekon asema suomen ykköslajina voi osaltaan nostaa urheilijoiden kynnystä kertoa yksityiselämästään julkisuudessa.
Suomen urheilun eettinen keskus Suek teki vuonna 2020 selvityksen häirinnästä suomalaisessa kilpaurheilussa. Selvityksen mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluneista joka toinen oli kokenut seksuaalista häirintää.
Seksuaalisen häirinnän kokeminen oli vähemmistöryhmien edustajista todennäköisintä seksuaalivähemmistöön kuuluneilla miehillä.
Palloliiton kehityspäällikkö Heidi Kivelän mukaan liiton omat kyselyt ovat olleet samansuuntaisia.
– Luvut ovat pysäyttäviä, ja me tiedämme, että vielä on valtavasti töitä edessä. Yksi toimenpide, jota tulevaan suunnitellaan, on seurojen monimuotoisuuskoulutus seurojen hallituksille, Kivelä kertoo STT:lle.
Palloliiton seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa käsittelevä työ näkyy erityisesti Pride-viikolla kesäkuussa. Liitto on järjestänyt kesäkuussa Pride-viikon aikaan Respect Pride -jalkapalloturnauksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen urheilu- ja liikuntaseura HOT ry:n kanssa.
– Näen jalkapallon kaikkien ja jokaisen lajina. Meillä on hienoja esimerkkejä, vaikkapa naisten maajoukkueen kapteeni Tinja-Riikka Korpela, joka on tosi avoimestikin puhunut Pride-asioiden puolesta ja tuonut omaa parisuhdettansa esille, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan kaikkien ei ole velvollisuus tuoda esille seksuaalista suuntautumistaan, mutta halutessaan niin pitää voida tehdä.
– Tässä on vielä työtä tehtävänä.
Jalkapallon ja futsalin pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja ja entinen futsalammattilainen Panu Autio veti ensimmäistä kertaa pukukopissa hihaansa sateenkaarinauhan kymmenisen vuotta sitten. Nauha herätti kopissa erilaisia reaktioita.
– Kommentit olivat pääasiassa tosi hyviä, mutta se herätti myös sellaisia kommentteja, jotka alleviivasivat sen tärkeyttä, Autio kertoo STT:lle.
Aution mukaan mielikuvissa jalkapallo on miesten pelaamaa, valmentamaa ja johtamaa. Hän sanoo, että lajin kulttuurissa on ollut pitkään homofobisia piirteitä, ja osa näistä piirteistä on edelleen läsnä, vaikka muutosta on myös tapahtunut. Asia liittyy Aution mukaan laajemmin erilaisuuden hyväksymiseen.
Jalkapallossa on totuttu Aution mukaan erilaisuuteen, sillä pelaajat ovat usein eri maista ja erilaisista kulttuuritaustoista. Jotkin asiat tulevat silti hänen mukaansa urheilussa muuta yhteiskuntaa perässä.
– Niin kuin olen joskus sanonut, että 90-luvun vitsipelikirjalla ei voi 2020-luvulla jatkaa pukukopeissa.
Kaikki STT:n haastattelemat urheilun asiantuntijat pitävät Janne Puhakan esimerkkiä tärkeänä. Jääkiekon pelaajayhdistyksen Ramstedtin mukaan Puhakan esimerkin vaikutus näkyy selvimmin pitkällä aikavälillä.
– Toivon ja uskon, että Jannen tekemä työ kantaa vielä vuosien ja vuosien päästä. Sen merkityksen me tulemme näkemään pitkällä aikavälillä. Konkreettisen hyödyn näkeminen ei tässä kohtaa ole välttämättä monellekaan selvä.
Palloliiton Kivelä sanoo, että Puhakan avoimuudella on ollut merkitystä yli lajirajojen.
– Urheiluliike tarvitsee hänen kaltaisiaan.