Tutkimus: Nämä asiat yhdistävät Riikka Purraa ja Marine Le Peniä

Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että sukupuolen ja johtajuuden yhdistämisellä voi olla tärkeä rooli naispoliitikon vetovoiman rakentamisessa. Tutkijan mukaan poliittiset naisjohtajat voivat uhkiin vetoamalla profiloitua sekä miesten että naisten oikeuksien puolestapuhujina.

– Säätelemällä suhdettaan feminismiin oikeistopopulistiset naisjohtajat voivat esiintyä sopivasti naisystävällisinä, samalla vahvistaen rooliaan miesten etujen puolestapuhujina, sanoo apulaisprofessori Katarina Pettersson Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksessa analysoitiin kahden oikeistopopulistipuolueen johtajan, Marine Le Penin ja Riikka Purran, puheita naiseudesta, tasa-arvosta ja johtajuudesta. Lähteinä olivat heidän viralliset Twitter-tilinsä ja poliittiset bloginsa.

Tutkijan mukaan Le Pen ja Purra erottautuvat muista feministisistä toimijoista korostamalla sitoutumistaan naisten oikeuksiin olematta kuitenkaan miestenvastaisia tai sulkematta silmiään islamin asettamilta haasteilta naisten aseman suhteen.

Tutkimuksen mukaan Le Pen ja Purra korostavat vahvaa johtajuuttaan asettamalla itsensä määrätietoisesti sekä miesten että naisten luotsaajiksi. He esiintyvät islamilaisen ideologian uhkaamien naisten suojelijoina ja asettuvat puolustamaan myös miesten oikeuksia miehiä vihaavia feministejä vastaan.

Naiseutta Le Pen ja Purra käyttävät Petterssonin mukaan retorisena resurssina, jolla vedotaan erilaisiin kannattajaryhmiin. Se mahdollistaa esiintymisen empaattisina naisten asioiden puolestapuhujina samalla, kun ylläpidetään pätevän ja vahvan poliittisen johtajan mielikuvaa, tutkimuksesta ilmenee.

– Median epäilyt naispoliitikkojen asemaan pääsyn syistä saadaan näyttämään tasa-arvon vastaisina, mikä tarjoaa naisjohtajille mahdollisuuden osoittaa omalla esimerkillään naisten itsenäisiä oikeuksia ja tasavertaista osallistumista politiikan kentällä, Pettersson analysoi.

Huomattavien yhtäläisyyksien lisäksi kahden oikeistopopulistipoliitikon naiseutta ja poliittista johtajuutta koskevassa retoriikassa oli myös eroja.

Petterssonin mukaan Purran retoriikassa korostui Le Peniin verrattuna vahvemmin uhriutuminen, kun Purra esimerkiksi esitti joutuneensa median syrjimäksi poliittisen taustansa vuoksi.

Purran poliittinen ura oikeistopopulistipuolueen huipulle on edennyt nopeammin kuin Le Penin, mikä saattaa tutkijan mukaan liittyä Purran erottautuvaan ja ärhäkkään retoriikkaan.

– Lisäksi naisten oikeuksien puolesta puhuminen on selvästi Purralle keskeisempi teema, mikä voi heijastaa suomalaista poliittista keskustelua ja kansallista identiteettiä, jossa Suomi tunnetaan sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edelläkävijänä, Pettersson toteaa.